Brompton kävi täällä – Naantali

Tänä kesänä oli tienattuina kaksi kesälomapäivää. Kun ne yhdistää viikonloppuvapaaseen, tulee juhlallinen neljän päivän kesäloma. Loman pituus hiukan helpotti lomakohteiden valintaa, eli paikka valikoitui lähistöltä. Jos ei koko lomaa aio viettää auton ratissa tai lentokoneen matkustamossa ja lentokentillä.

Asuntoautoon diesel ja vesitakki täyteen ja matkalle kohti Naantalia, jossa en ole käynyt vuosikausiin. Retki meni heti seikkailuksi, kun asuntoauton rengas rikkoutui. Valitsemani maisemareitin vuoksi rengaskorjaamolle oli reippaasti matkaa. Matka taittui kovin hitaasti. Ajoin pari pysäkinväliä ja pumppasin fillarin pumpulla vuotavaan renkaaseen lisää ilmaa, ja taas pari pysäkinväliä. Harvoin on autoilu hikoiluttanut näin paljon.

Lopulta sain uuden renkaan kudosvikaisen tilalle ja pääsin kuin pääsinkin Naantaliin. Rengasliikettä (FirstStop Kaarina / KumRok Oy) kiitän hyvästä ja nopeasta palvelusta, ja vähän onneakin oli mukana, että oikea rengaskin löytyi hyllystä.

Kun pääsin parkkiin cämppärille ja nautittua pientä hiukopalaa, taittelin Bromptonin auki ja läksin kurvailemaan kaupungille. Naantalissa polkupyörä on aivan ehdoton kulkuväline.

Ja kaupungilla kurvaillessa osui silmiini myös pyöräilijäin vaateliike! Ajoin kyltin ohi, mutta oli palattava takaisin lukemaan, näinkö oikein. Kyllä vain. Otin ulkopuolelta ja kyltistä pari kuvaa ja olin jo tekemässä lähtöä kun joku huikkasi että odotas, tulen avaamaan oven. Kauppias esitteli kaupan ja tuotteitaan jne. Porisimme pyöräilystä ja vaatteista pitkään. Olipa mainio paikka, johon ehdottomasti kehoitan tutustumaan. Kauppa on tietysti myös netissä, niin kuin nykyään pruukataan olla. Linkki kaupan sivuille -> CLASSY CYCLIST

Naantaliin on mukava tutustua pyöräillen. Kaikki paikat ja palvelut ovat keveän pyörämatkan päässä. Autosta on vain hankaluuksia pienessä kaupungissa ja erityisesti vanhassa kaupunginosassa. Viikattava Brompton on tällaiselle reissulle aivan ehdoton valinta 🙂

Brompton kävi täällä – TURKU

Vaimolla ja hänen yhtyeellään oli soittokeikka Turussa. Kun en osaa soittaa, minulle jää yleensä tuo tavaroiden kantamishomma. Ihan jo koronan takia livistin keikkapaikalta aikaa tappamaan toisaalle, eli ajelemaan Bromptonilla ristiin rastiin Turkua. Velodromilla en ollut käynyt pitkään aikaan, joten kävin piruuttani ajamassa muutaman kierroksen sielläkin. Viikattavalla fillarilla siellä on kai harvempi ajellut.

Tässä kohdassa on vielä ohjaustanko tuo kummallinen himmeli

Turku on kiva paikka pyöräillä. Pitkästä pyöräilyhistoriasta ja harrastuksen laajuudesta kertoo lukuisat pyöräliikkeet ympäri kaupunkia. Ja kun Turkuun eksyy, on hyvä koukata Kupittaan Velodromin kautta. Jos radalla on hiljaista, voit itse hurauttaa muutaman kierroksen ja kellotella omia rata-ajoennätyksiä.

Brompton tuli taloon

Jo pidemmän aikaa on toisessa kengässä hiertänyt kivi – Brompton merkkinen. Kaikki oli vielä hyvin kun vain katselin nettisivuja, kuvia ja videoita Bromptonin valmisatuksesta ja Brompton pyröräilijäin mestaruuskilpailuista jne. Sitten pari seuraamaani pyöräily vloggaajaa sekaantui tähän viikattavaan fillariin. Arkku naulattiin umpeen kun sain vaimon veljeltä Bromptonin lainaksi.

Lainapyörä Brompton sille hiukan vieraassa maisemassa

Wikipedia, tuo kaikkitietävä virtuaalinen sanakirja kertoo asiasta seuraavaa:

Brompton on Englannissa valmistettava taittopolkupyörä. Bromptoneille on yhteistä se, että ne voidaan taittaa ja varastoida melko pieneen tilaan. Polkupyörästä valmistetaan erilaisia malleja, joiden ominaisuudet vaihtelevat varusteiden mukaan. Bromptonin kehittäminen alkoi vuonna 1975, ja pyörän suunnittelija Andrew Richie jätti pyörän patentin vuonna 1979.”

Mutta tarina alkoi näin… Cinellin runkoon kokoamani sinkula/fixi löysi Espoosta uuden kodon ja luisuin ankaraan pyöräpuutoksen tilaan. Aloin katsella pyöriä, etenkin näitä viikattavia malleja. Bromptonit ovat arvokkaita ja koetin löytää toisen merkkistä, edullisempaa vaihtoehtoa. Yksikään niistä ei sytyttänyt. Olivat painavia, rumia ja notkuvia himmeleitä. Olin tietämättäni tehnyt jo päätöksen.

Sitten alkoi seuraava vaihe. Itselleni vakuuttelu hankinnan tarpeellisuudesta …tai oikeastaan välttämättömyydestä sekä hankkimattomuuden murentaminen terveydellisillä, ekologisilla ja taloudellisilla syillä. Ihmismieli on eriskummallinen kun se pystyy kääntämään taloudellisen menetyksen mittavaksi rahavirraksi päinvastaiseen suuntaan, jonka myötä terveys ja hyvinvointi samalla exponentaalisesti kasvavat.

Kun uuden pyörän hankinta alkaa olla itsestään selvyys, alkaa markkinoiden kartoitus ja sen oikean metsästys. Sen on oltava jollakin tavoin halvempi, kuin esimerkiksi kallein mahdollinen vaihtoehto. Siitä saa taas yhden argumentin kun joutuu perustelemaan hankintaansa. – ”se oli niin älyttömän halpa että olisi ollut totaalista hölmöyttä olla ostamatta”.

Olin jo jonkun aikaa seurannut brittien kauppaa käytetyistä Bromptoneista. Ajattelin brexitin, punnan kehnon kurssin ja kulkutaudin painaneen hintoja entisestään. Erehdyin. Käytettyjen Bromptonein hinnat olivat nousseet käsittämättömän korkeiksi. Koetin e-bayssä huudella joitakin, mutta hinnat karkasivat tavoittamattomiin. Availin uudelleen kotimaisten nettimarkkinoiden sivuja ja katselin jopa ihan uusien hintoja.

Sitten se löytyi!
Netissä selaillessa löytyi yksi Brompton, joka oli ollut jo jonkin aikaa myynnissä, ihan kotosuomessa. Oliko se unohtunut listan hännille tms. mutta siellä se oli. Väri ei ehkä juuri se mitä eniten halajan ja stongakin tuo erikoinen himmeli, jota voisi jopa rumaksi mainita. Pienen neuvottelun jälkeen sovimme kaupoista ja muutaman päivän päästä kävin hakemassa pyörän itselleni. Väri ei livenä nähtynä ollut ollenkaan niin röyhtäsyttävä kuin pelkäsin. Pyörää oli pidetty hyvin ja säilytetty ilmeisesti koko ajan sisätiloissa.

Ihka oma Brompton valmiina siirtymään Nurmijärveltä kotitalliin

Oli kova kuume päästä ajamaan pyörää, mutta piti kiiruhtaa töihin, ilatavuoroon. Kynnenen jälkee illalla ajelin pyörällä ensimmäiset metrit firman parkkihallissa. Vaihteet tuntuivat vaativan säätöä ja toinen takajarrupala oli löystynyt miltei irti. Muuten pyörä oli aivan tip top. Hyväkuntoinen työmatkatykki ihan käytön jäljiltä. Pesu ja pieni huolto ja tien päälle! Olin onnellinen Bromptonin omistaja.

Selvisi myös että ohjaustangon lisäksi menisi satulaputki vaihtoon. Vakiotolppa kun osoittautui inan verran lyhyeksi, vaikka käänteelin satulan kiinnikkeet ylösalaisin, jolloin saa pari senttiä istumakorkeutta lisää.

Kilometrejä kertynee näin alkuun enempikin, kun vimma on huipussaan.

Tervetuloa Brompton!

Olen polkupyörilleni paljosta kiitollinen

Koetan jotenkin kiteyttää pyöräilyn merkitystä elooni ja olooni. Polkupyörä on ollut elämässäni aina siitä asti, kun selkeät muistikuvat tästä maailmasta alkavat. Jätän nämä alkuvuosien pyöräilyt johonkin toiseen hetkeen ja aloitan vuodesta 2010.

Kimmoke aloittaa pyöräily uudelleen saattoi lähteä Sirniön Seppäviikolta, jossa olin opiston kurssilla. Sirniön kylään piipahti kolme pyöräilijää, joilla oli modernit maantiepyörät sekä kilpailumalliset ajopuvut, sellaisesta sukkahousuaineesta tehdyt. Muutoinkin näyttivät ammattimiehiltä. Olivat tulleet matkojen takaa – ja sinne palasivat. Se herätti kipinän. Kipinä kyti pitkään ennen kuin roihahti.

Silloinen kuntoni oli kutakuinkin kehno. Istumatyötä vuosia tehneelle ihan ok, eli jos hengästymättä autosta pystyi nousemaan niin hyvä. Astman runtelemissa keuhkoissa oli lääkärin mukaan toiminnassa kapasiteetista 75%. Tämä oli lähtöpiste – nollapiste.

Kiertelin rauhattomana pyöräliikkeissä ja kummastelin pyöräuutuuksia. Silloinen käyttöpyöräni oli 1973 mallinen Peugeot retkipyörä, josta kehitys oli kulkenut aika loikan vuoteen 2010 mennessä. Silmäni avasi tamperelainen pyöräkauppias, joka kuullessaan pyöräni vuosimallin, sanoi että ihan aluksi päivitämme sinut tähän päivään. Näytti mallit ja kertoi niiden hienoudet ja käyttötarkoitukset. Olen kovin kiitollinen tuolle pyöräkauppiaalle. Hän näytti tien ja suunnan, jota poljen edelleen.

Lopulta kuitenkin ostin naapuriltani vähän ajetun maastopyörän. Oikein hyvä pyörä. Oletin että sillä toimitan kaikki mahdolliset pyöräilyni. Hankin pyörään jopa 26 tuumaiset katukiekot. No tulihan sillä kilometrejä ja kierrettyä mm. Tour de Helsinki.

Tuossa vaiheessa olin tyytyväinen itseeni kun syksyllä ajoin 18 kilometrin asvalttilenkkini tunnissa. Ensimmäinen lenkki taisi mennä 14km/h keskivauhdilla. 4km/h petraus oli keskivauhtiin tuntui mahtavalta.

Parin vuoden päästä – kaverin houkuttelemana – ajelin Tour de Helsingin 140 kilsan ajelun. Totesin fillarin tarkoitukseen täysin sopimattomaksi. Tänä päivänä hoteissani on Bianchin hiilikuituinen maantiepyörä, Bromptoni viikattava monikäyttöpyörä sekä Trekin maastopyörä. Eräänä päivänä se 20 km/h keskinopeus haavekin toteutui. Sittemmin tuolla keskarilla ajelin 200 km lenkin.

Mutta havahtuminen pyörän ja pyöräilyn vaikutuksesta elämääni tuli vasta aivan hiljattain, jokunen kuukausi sitten. Olin työpaikkani terveystarkastuksessa ja yllätyksekseni tehtiin myös keuhkojen kuntoa kartoittava puhalluskoe. Juuri sellainen johon olen astmatutkimuksissa puhallellut useastikin.

Melkein nousi kyynel silmään – ilon kyynel. Tulos oli normaalin rajoissa ja jossain osiossa jopa yli ikäiseni normituloksen! Vielä ei siis tarvinnut lähteä arkkulautoja höyläämään. Päin vastoin. Fyysisesti olen pelastanut itseni itseltäni polkemalla pyörää. En harrasta juuri muuta liikuntaa. Polvi ei kestä juksemista, mutta jos en pääse pyöräilemaan; kävelen. Salille minua ei saa suurin surminkaan, enkä joukkuelajit kiinnosta sitäkään vähää. Enkä muuta kaipaakaan. Pyöräilystä (ja kävelystä) saan kaiken mitä haluan.

Sitten se mentaalinen puoli. Joskus hienon pyörälenkin varrella tuli mieleeni, että kuka kaipaa joogaa, kallonkutistajaa tai muuta menttaalista hoitoa tai valmennusta jos omistaa polkupyörän. Kävelemisessä on samoja elementtejä ja vaikuttavia aineita. Kumpikin laji tuottaa mielenrauhaa poistamalla häiriötekijät ja antaa laatuaikaa omien ajatustensa kanssa. Paljon muutahan siinä ei voi toimittaa, siis kun ajelee itsekseen, niin kuin yleensä teen.

Paljosta on siis kiiittäminen omalaakäreitäni Cinelli, Trek, Brompton, Peugeot jne. Olette pitäneet minusta hyvän huolen, niin henkisestä kuin ruumiillisestakin puolesta. Toivon että pysytte henkilääkäreinäni loppuun asti, tai ainakin niin kauan kun pyörän päälle omin voimin pääsen.