Lauantai alkoi kehnosti. Olin juuri valmistautumassa illan kekrijuhlaan, kun puhelin soi. Naapuri soitti, että tienposkessa on kissa joka on jäänyt auton alle. Ilmeisesti meidän. Hyppäsin autoon ja ajoin paikalle. Kissa oli meidän ja vielä jotakuinkin hengissä. kissan takapää oli täysin halvautunut, eikä kissa päässyt liikkumaan kuin etukäpälillään raahaamalla.
Pari lähinaapuria oli paikalla ja olivat jo soittaneet yhden kylän metsästäjistä paikalle. Koetin siirtää kissaa lepikosta, mutta kissalla oli tietysti puolustus päällä ja vahvasti, koska heikosta tilastaan huolimatta pystyi puremaan ja tikkaamaan käteni haavoille. Pian kissalta pakeni taju ja samalla paikalle saapui kaveri pienoiskiväärinsä kanssa. Loppu oli nopea ja suopea tajuttomalle kissalle.
Harmitti valtavasti, mutta ei auttanut kuin pistää kissa muovikassiin ja ajella kotiin kuoppaa kaivamaan. Kaksi muuta kissaamme tuli paikalle toimitusta katsomaan. Kumpainenkin nuuhkaisi kuolleen korvaa ja heti tajusivat kaverinsa kuolleeksi. Maahanpanijaiset olivat lyhyet koruttomat. Kun kuoppa oli luotu umpeen, kissat läksivät muualle, kaiketi hiiriä pyydystämään. Minä läksin jatkamaan kekriin valmistautumista, mutta juhlatunnelma oli pahasti kateissa.
.
Kuvapäiväkirja lentokyvyttömän linnun näkökulmasta 
Vastaa