Niinpä niin. Tultiin taas siihen vuodenaikaan, että maahan satoi ensilumi. Talvirenkaita kun olen koettanut säästellä viimeiseen asti, ensilumi pistää lopullisen niitin renkaanvaihtopäivälle. Talvirenkaat ehkä vähän säästyvät, mutta tämä menetelmä ei juuri jousta, ja renkaanvaihdon joutuu tekemään juuri siinä säässä kuin sillä hetkellä sattuu olemaan. Nyt satoi räntää ja vettä vaakasuoraan, eikä tämä käyttämäni menetelmä enää tuntunut ollenkaan hyvältä.

Renkaat tuli siis vaihdetuksi kahteen käyttöautoomme. Kahdeksan rengasta pois ja kahdeksan tilalle. Kuusitoista kertaa rengastyö! No on sen väärti, sillä paraneepa ajomukavuus ja turvallisuus aika reippaasti. Etenkin emännän autoon renkaat tulee vaihdettua mieluusti, sillä en uskalla edes kuvitella miltä tuntuisi jos kesärenkaiden vuoksi sattuisi jotakin ikävää.

Kesäkulkimet on pian laitettava talvilepoon. Kaksi harrasteautoistamme vaihoi ruokakuntaa. Raunin mattamustan rättärin omistussuhde muuttui, ja haltijana jo pitkään ollut raunin poika on nyt rättärin uusi omistaja. Minun uskollinen palvelijani, punainen Dyane muutti Pietarsaareen. Hiukan haikea olo tuli, sillä Dyanen kanssa on yhdessä reissattu yli kolmekymmentätuhatta kilometriä. Se on harrasteautolle paljon. Paljon tuli meidän wanhaan pakettiautoommekin kilometrejä. Paku toimii meidän matkailuautonamme ja vaikka tänä kesänä ei ole tehty yhtään ulkomaanreissua, kilometrejä kertyi karvan vaille yhdeksän tuhatta. Pitkä taival 35 vuotiaalle autolle.