Pari viikkoa sitten ÄIJÄKERHOssa Alhon Reijo toi pajalle kaatopaikkakuormasta pelastamansa fillarin. Miesten 18 vaihteinen retkipyörä. FIllari ei päällepäin näyttänyt olevan kovinkaan pahassa kunnossa. Ruosteessa paikkapaikoin ja takanavan vapaakappa ei oikein toiminut. Keskiö klappasi ja rutisi, mutta vanteet aika suorat ja runko ihan tikissä. Teimme kaatislöydöstä kaupat. Sieluni silmissä pyörä oli jo transformoitunut yksivaihteiseksi fixiksi.

Ensin purin fillarista kaiken turhan. Umpiruostuneen tavaratelineen, ketjusuojan, lokasuojat, takajarru jne. Sitten takakappa auki ja sommittelemaan, tulisiko olemassaolevasta toimiva yksivaihteinen. Tuli, ainakin näin protoasteelle. Ensin kokosin takanavan vapaanavaksi, mutta lopulta rohkaisin mieleni ja jäykistin paketin parilla hitsisaumalla. Ei siinä mitään järkeä ole, mutta hauskaahan tämä…

Keskiöstä oli kadonnut kuulia, ja osa olemassaolevista oli epämuotoisia. Voitelun vähyyttä. Alkuperäisvoitelun vaseliiniklimppi oli keskiön pohjalle kivettyneenä. Edellinen omistaja ei ollut huoltanut pyörää kai koskaan 😦 Uusilla kuulilla kasasin keskiön ja aika näyttää kuinka pitkälle sillä hangataan.

Fillari on kasassa ja tekninen koeajo häämöttää. Vain ketjulinjan rihtausta vailla. Ja läpimämpää keliä. Yli -20C° pakkasella en suostu pyöräilemään.