Eilen oli kunnanvaltuuston juhlakokous, johon osallistui myös Vesilahden ystävyyskaupungin St Georgen delegaatio. Paikalla oli uutta ja vanhaa pormestaria ja vapaapalokunta. Kokouksessa palkittiin ansioituneet ja vaihdettiin ystävyyskaupunkien lahjoja, sekä vahvistettiin nimikirjoituksin kymmnevuotinen ystävyyssopimus.

Esko Halme ja Eira Lundan palkittiin Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ansiomerkein, ja ihan syystä. Tätä ystävyyskaupunkijutusta en vain saanut otetta, kun en ole aikaisemmin asiaan perehtynyt. En edes tiennyt, ennen eilispäivää, missä tuo St Georgen sijaitsee. Nyt minua on asiasta valaistu. Delegaation mukana saapunut vapaapalokunta tuntui reippaalta porukalta, ja heidän kanssaan ehdin jokusen sanan vaihtaakin. Suolapalojen ja kahvin jälkeen karkasin kotiin. Seinällä pyöri vielä kuvakavalkadi edellisten vierailujen tapahtumista. Varmasti mukavia muistoja reissuilla mukana olleille, mutta meikäläiselle kovin etäisiä kuvia, muutamaa tuttua naamaa lukuun ottamatta.

Ystävyys on hyväksi, etenkin kansainvälinen sellainen, mutta tästä ystävyyssuhteesta jäi hiukan sisäänpäin lämpiävä fiilari. Toivon olevani väärässä.