Viikonvaihde meni Helsingissä, tyttären keittiötä ja olohuoneen lattiaa remontoidessa. On kovasti harmittanut, kun ei ole ollut mahdollista enemmän osallistua remonttiin. Nyt onneksi oli aikaa viettää pari päivää jelpaten remontissa.

Viimeksi purettiin vanhaa keittiötä, mutta nyt oli tämä kiitollisempi osio, eli uuden tekeminen. Ammattimiehet olivat laittaneet keittiökaapit ja kaakelitkin, mutta eivät kiireiltään ehtineet saumaamaan kaakeleita, tnnä muuta pientä viimeistelyä. Me tyttäreni kanssa jatkoimme siitä, mihin heidän urakkansa jäi.

Kaakeleiden saumaaminen on aika simppeliä- ja mukavaakin hommaa. Saunausaineen kuivuessa asenneltiin olohuoneen laminaatteja. Kovasti tuli hienon näköistä. Laminaatin, tai lattiamaton asentelu ja seinien maalaus on myös kivaa hommaa, kun siinä tulee näkyvää tulosta ja aika nopeasti. Välillä syötiin pizzaa, jonka oli leiponut Kotipizza. Keittiössä kun ei remontin takia juuri mitään voinut tehdä. Pizza on muutenkin perinteinen remonttisapuska. Remonttipizza on syrjäyttänyt entisen talkoohitin, hernekeiton, miltei tyystin 🙂

Illalla, kun ei enää voinut metelöidä/remontoida, poikkesin paikallisessa kapakassa treffaamassa vanhaa kaveria. Emme olleet nähneet, kaiketi kymmeneen vuoteen, joten puhuttavaa oli aika paljon. Parin tuopin jälkeen kapakan soittolaitteet käännettiin täysille, joten keskustelut päättyivät siihen. Päivän pitkä remonttirupeama väsytti myös, joten painuimme kumpikin yöpuulle. Päätimme palata asiaan viimeistään syyskuun toinen päivä Tour de Helsingin polkupyörätapahtumassa. Fillarifriikki kun on tämä kaverinikin. Tästä asiasta enempi toisessa blogissani (PUTKIKAMELI)

Sunnuntaina saumattiin keittiön toisen seinän kaakelit, ja laminoitiin olohuone loppuun. Poikanikin saapui paikalle, ja söimme jälleen perinteiset pizzat 🙂 Poika lähti mukanani Rämsööseen, hakemaan talvisäilössä olleen moottoripyöränsä. Hiukan on vielä vilpoisat kelit, mutta moottoripyöräkuume varmaan korjaa kylmän kelin ja ajoviiman aiheuttamat haitat.

Mukava viikonloppu, ja erityisen mukava oli tavata taas lapsia ja vanhaa ystävää. Remonttikin edistyi kivasti. Tytär laittoi tekstiviestin perään, että eteinenkin oli jo laminoitu ja osa makuuhuonetta. Kova pimu, kun asentelee laminaatteja tarvittaessa vaikka itsekseen.

Kovin mukava oli myös kotiin palata ja loikata omaan petiin lepäilemään. Niin kuin aina.