25.4. 2012 kävin Tampereen ammattikorkeakoululla Kylien työryhmän ja KyläNyt-hankkeen kutsumassa seminaarissa. Olen tässä välillä potenut flunssaa, ja nämä blogin päivitykset on jääneet. Mutta asiaan…

Minun piti jo aikaisemmin osallistua näihin KyläNyt-hankkeen kokouksiin, mutta aikataulut vain eivät aina natsaa. Tapahtuman alusti Matti Järvinen Terälahden seudun edustaja. Hänestä, ja hänen puheestaan, huokui vilpitön huoli meneillään olevasta kuntarakenteen muutoksesta. Kaveri on selkeästi mukana ihan täydestä sydämestään. Puheesta jäi mieleeni hauska mietelmä, että maaseudulla ei ole väestöongelmaa, vaan sitä tuotetaan kaupungeissa, ja puretaan maaseudulle. Hyvä näkökulma 🙂

Jukka Heinonen, Aalto yliopiston tohtori (ensimmäisessä tilaisuudessaan tohtorin tittelillä) avasi väitöstään, ja hyvin avasikin. Kansantajuisesti ja sujuvasti, sortumatta nippelitietoon ja detaljien pyörittelyyn. Joku harmitteli kalvosarjan taulukoiden englanninkielisiä termejä, mutta onneksi kieltä osaamatonkin sai tarpeellisen tiedon ja kokonaiskuvan asiasta.

Heinosen tutkimuksen punainen lanka on se, että maalla ja kaupungissa asuvien hiilijalanjälki ei juuri toisistaan eroa. Kaupungissa asuvan elämäntyyli on kulutusintensiivisempää kuin maaseudulla. Kaupungeissa ei myöskään juuri tuoteta alintarvikkeita, vaan ne tuodaan maaseudulta kaupunkeihin kulutettavaksi. Tutkimus romutti myös käsitykseni kerrostaloasumisen energiaystävällisyydestä. Koko kerrostalon energiankulutus kun on aivan toinen kuin asuntokohtainen kulutus. Hiilijalanjäljen kertyminen jakautuu tutkimuksen mukaan näin, asuminen ja liikkuminen 60% ja muu kulutus 40%. Siksi maaseudulla asumisen liikennevaikutus on myös vähäisempi kuin oletin. Maaseudulla matkaillaan myös vähemmän. Kaupungeista matkustetaan maalle mökille, ja lämmitetään talvisin tyhjiä tiloja. Tämäkin tätä kulutusintensiivistä elämäntapaa. Kaupungeissa asuvat voisivat hyvin paljon myötävaikuttaa elämäntapansa muutoksen lisäksi vaihtamalla kaukolämpö voimalat uusiutuvalla energialla toimiviksi. Uusiutuvalla kaukolämmöllä päästäisiin oikeasti merkittäviin tuloksiin.

Aika pahasti lytättiin myös paljon puhutut hyödyt matalaenergiatalojen rakentamisen suhteen. Matalaenergiatalon rakentaminen tuottaa itsessään jo suuren hiilijalanjäljen. Yhden laskelman mukaan tuon hiilijalanjäljen ns. takaisinmaksu veisi 45 vuotta! Kannattavampaa olisikin jatkaa olemassa olevan rakennuskannan ikää energiaremontilla ja miettimällä edullisempia ja uusiutuvia lämmönlähteitä.

Heinonen valotti tutkimuksellaan montaakin asiaa ja veti maton alta uskomuksilta, jotka ovat ajan saatossa muuttuneet tosiksi. Tosia näistä ”mutuista” tulee, kun asiasta ei ole tutkimusta.Meidän omat valintamme vaikutukset ovat pieniä, ja suomen ilmastollinen vaikutus maailman mittakaavassa on sekin häviävän pieni, mutta se ei olekaan se juttu. Se juttu on asenne ja elämäntapa. asenteiden ja elämäntapojen on muututtava, se on ankara totuus. Nyt on vain tehtävä työtä sen eteen että muutos tapahtuisi mahdollisimman pian. Ei ole syytä odotella lumipallon vierivän sen peruuttamattoman pisteen ohi, että emme pysty itse ollenkaan vaikuttamaan asioiden kulkuun.

Seuraava puhuja Hilkka Vihinen, maaseutupolitiikan prf. (MTT) pohti erityisesti maaseudulla asumisen terveydellisiä näkökohtia. On kiistatonta, että maaseudulla asuvat ihmiset voivat keskimäärin paremmin kuin kaupungeissa. Hän esitti myös päättäjien suuntaan kysymyksen, kumpi katsotaan tärkeämmäksi, palvelurakenteet vai ihmisen tarpeet. Hyvä huomio oli myös se, että maaseudulla painostetaan asuja ei innovatiivisiin keskitettyihin ratkaisuihin. Esimerkiksi kaavalla voidaan estää innovatiiviset energiaratkaisut.

Vihisen puhujavuoro lämmitti mieltä myös sen takia, että hän puhui Helsingistä internetin välityksellä. Hän myös vastaili kuulijoiden ja muiden puhujien kysymyksiin ja kommentoi muiden puheita. Hienoa tämä nykytekniikka. Vaikka tämän netitse tapahtuneen puhejärjestelyn aiheutti aikataulujen kiirellisyys, säästyi taas hiukan fossiilista polttoainetta, kun puhujaa ei fyysisesti tuotu paikan päälle.

Juha Kuisma kylien liiketoiminta-asiamies oli flunssan kourissa ja piti siksi lyhyehkön puheen. Flunssan riivaamanakin Kuisma ruttasi Kimmo Kosken tutkimusraportin – Kuntatalous ja yhdyskuntarakenne. Terävien huomioiden ja esimerkkien avulla osoitti Kuisma koko opuksen lähinnä kaunokirjalliseksi teokseksi.

Heikki Taulaniemi, asianajaja ja varatuomari kertoi omassa puheenvuorossaan juridisesta näkökulmasta maalla asumisesta ja sinne muuttamisesta. Hän käsitteli mm. kaavoituksen juridiikasta ja ylhäältä sanelluista maankäyttömääräyksien lainvoimaisuudesta. Juristi puhuu tietysti kuin juristi puhuu, eli maallikko sai välillä oikein keskittyä puheeseen 🙂

Paavo Hankala, valtuutettu Kurusta kertoi oman näkemyksensä yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä, mutta jätän hänen näkemyksensä pohtimisen sikseen. Itse en ole monestakaan asiasta hänen kanssaan samaa mieltä. Hyvä kuitenkin, että näkökulmia tulee monelta suunnalta ja -taholta.

Tampereen apulaispormestari Timo Hanhilahti joutui viimeisenä siihen hankalaan asemaan, että melkein kaikki asiat oli käsitelty, toisin sanoen pajazzo oli jo tyhjä. Hän otti esiin tämän asuntokohtaisen energiankulutuksen kerrostaloissa ja pohti, että vesimittareiden tultua veden kulutus väheni 30%. Asuntokohtaisella energiamittarilla voisi olla hyvin samankaltainen vaikutus. Ei kehno ajatus ollenkaan. Hanhilahti totesi myös Tampereen haja-alueen tyhjenevän ja maaseuturakentamisen tiivistyvän luonnostaan. Päätöksenteossa hän pohti tulleen jonkinlaisen demokratiavajeen, kun asian virkamiesvalmistelu syö luottamushenkilöitä. En suoranaisesti allekirjoita tuota, ainakaan omalta osaltani. Kyllä nämä ylhäältäkin sanellut asiat ovat nieltävissä, kunhan niissä on järkeä, ja niiden vääryyksiin pystyy jollakin tavoin vaikuttamaan.

Loppukeskustelussa tuli paljon kommentteja. Vihinen teroitti vielä uudelleen sitä, että maaseutu- ja kaupunkiasumista vertailtaisiin muutenkin kuin hiilijalanjäljen pohjalta. Olisi huomioitava mm. myös maaseutuasumisen terveysvaikutukset. Uskottiin yleisesti myös, että näillä seminaareilla aikaansaadaan asennemuutosta. Se on helppo uskoa, ainakin omat ajatukseni saivat lujasti uskonvahvistusta. Joku oli huolissaan luottamushenkilöiden laiskuudesta, sillä laiskuudella annetaan valta jonnekin muualle. Tämä oli hyvä huomio, ja asia pitäisi pysyä valtuutettujen mielissä kirkkaana!

Tämä seminaari venyi kovasti. Puhujat puhuivat hyvin ja napakasti, mutta kun asia kiinnostaa ja nostattaa mieliä, tuppaa keskustelu aina venymään. Jos ei välillä olisi rajattu keskusteluihin käytettyä aikaa, olisi helposti vietetty palaveria tunti – pari pidempäänkin. Hieno tilaisuus, ja nyt harmittaa, että en päässyt aikaisempiin kokouksiin mukaan.

Lopputoteamana voisin lainata Vihisen lausetta ”HAJARAKENTAMINEN EI OLE LÄHTÖKOHTAISESTI PAHA”. …vaan se on mahdollisuus.