Käytiin tänään naapurissa, Utusen kotieläintilalla, hakemassa luomulihoja. On taas se hetki vuodesta, kun joulupossut päästetään hengiltä. Viime vuonna naapurissa pistettiin lihoiksi kolme sikaa, mutta kovan kysynnän vuoksi, tänä vuonna jo viisi sikaa päätyy joulupöytiin! No, sen verran paljon lihaa kertyy viidestä ruhosta, että herkkua riittänee pitkälle ensi vuoden puolelle.

Melkein kolmentoista kilon pussi tuli kotiintuomisina. Ihan kaikki ei mene kuitenkaan syötäväksi. Mukana oli isot kaistaleet sian nahkaa, joka päätyy Parkanoon yhdelle tutulle, joka käyttää nahkoja tatuoinnin harjoitteluun. On kuulemma paljon parempaa harjoitusmateriaalia, kuin normaalisti harjoitteluun käytetty kumimainen materiaali. Nyt kun katselee noita kaltattuja sian nahkapaloja, niin yllättävän paljon se ihmisnahkaa muistuttaa.

Utusten tilalta tuli mukaan myös kolme säkkiä lampaan villoja. Raunille puhdetöitä, karstaamisen, kehräämisen ja huovutuksen muodossa. Mun kontolle jää vanhan rukin kunnostus. Kevään aikana olisi tarkoitus tämä suuri restaurointiprojekti aloittaa. Aika helpolla pääsen, sillä rukki on kunnossa, paria pientä osasta lukuunottamatta. Rukin lapakin on puolivalmis, kun sain sen hyvälle alulle opiston intensiiviviikolla. Intensiiviviikko kun meni huonekalurestaurointiosastolla lovileikkausta opetellessa.

Joop, tämä päivä meni siis todellisen lähiruuan merkeissä, ja tuoreen sellaisen. Siat oli lahdattu vajaat puoli tuntia aikaisemmin ja liiterin katosta roikkuvista ruhoista leikeltiin lihat suoraan meidän muovikassiin 🙂 Kinkku jäi kuitenkin vielä suolaukseen, ja se haetaan myöhemmin.

Tästä meidän ”kinkkukeikasta” on näköjään tullut jo perinne, niin kuin joulukuusen hakemisesta tms. Kinkku kun on nyt hankittu naapurista jo komena vuonna peräkkäin. Tämä meidän ”kinkkukeikka” antaa jotenkin erilaisen näkökulman joulupöydässä tirisevään kinkkuun ja virittelee osaltaan joulumielelle. Ja onhan tuo luomukinkku maultaankin ihan omaa luokkaansa!