Harmittaa. Valtuustokauden viimeinen kokous päättyi samoin sävelin, kuin oli alkanutkin, neljä vuotta sitten. Hankittiin kuntaan lisämaata, ja edelleen velaksi. Budjettiin oli varattu raha maakauppoihin, joka on siis velkarahaa, mutta tuon maakaupparahan (400 000€) olisi voinut käyttää johonkin sellaiseen, josta olisi välitöntä hyötyä kuntalaisille, tai jättää kokonaan käyttämättä.

Vuoden alussa on valtuustolla edessä väistämätön kunnan talouden kuntoremontti, joka tietää säästökuuria, ja aika rankkaa sellaista. Olisi ollut viimeisessä kokouksessa hyvä aloittaa säästökuuri, eikä lisätä tulevan valtuuston käsiin jäävää velkataakkaa.

Valtuusto lopulta äänesti tuosta maakaupasta. Hävisimme 4/19. No se demokratiaa ja nyt on vain tyydyttävä päätökseen. Silti se hiertää ja sen vuoksi jätinkin eriävän mielipiteeni asiasta. Mielestäni mitään peruuttamatonta ei olisi tapahtunut, vaikka tuo kauppa olisi jätetty tekemättäkin. Peruuttamatonta tapahtui kun kauppa siunattiin, sillä se lisäsi kunnan velkaa entisestään. Vaikka kunnille aktiivisesti tarjotaan, edullisella korolla, koko ajan lisää lainaa, on se kaikki joskus maksettava takaisin. Lainaraha on hyvä apu tämän lamakauden pakollisiin menoihin, joihin muuten ei ole varaa. Mutta lainoilla ei saa rahoittaa kunnan taloutta niin kuin mitään lamaa ei oli olemassakaan.

No nyt on tuo maakauppa unohdettava ja katsottava eteenpäin. Keväästä tulee kova ja syksystä vielä pahempi. Niukkuutta näköpiirissä, myös Vesilahden kunnassa.