Viikonloppuna tuli, pitkästä aikaa, pyöräiltyä ulkosalla. Fillarissa on ollut jo pitkään rouheat nastarenkaat, mutta kovat pakkaset ovat hiukan rajoittaneet ajointoa. Aina kun on ollut aikaa pyöräilylle, on ollut pimeää ja/tai kova pakkanen. Meikäläisen palkeet eivät oikein kestä, kun lämpötila laskee tuonne kymmeneen pakkasasteseen. Onneksi on tuo treenausjarru, jolla voi ajella oikealla pyörällä sisätiloissa. Jarru onkin ollut kovassa käytössä, edellämainituista syistä.

Joo, eli tänä viikonloppuna tuli ajeltua pari lenkkiä mastopyörällä. Yhteensä n. tosaaneete54 kilsaa. Pitopuoli oli kunnossa, julmien nastarenkaiden ansiosta, mkaleutta ajomukavuudesta ei voi kyllä puhua. Jäiset tiet oli täynnä nyrkinkokoista kuoppaa, vieri vieressä. Aivan kuin olisi ajellut 50 kilsaa nupukivikadulla. Kotiin palatessa tuli väistämättä mieleen täysjoustofillarin hankkiminen : ) Tänään illalla totesin silmäni saanen viimassa kylmää. No sellaista tämä talvipyöräily on. Vaatii voimallista asennetta, attä ajamisen ilo löytyy – ja pysyy. Kaikesta huolimatta ulkona, reaalimaailmassa, ajeleminen on mielettömän paljon kivempaa, kuin sisällä hankaaminen.

Illalla vielä kiirehdin kokoukseen. Seitsemäksi illalla Lempäälän kunnan kokoushuoneelle. Ihmettelin kun oli niin hiljaista, ennen kuin hoksasin, että olin kirjannut kokouspäivän väärin kalenteriini. Pöh. Turha reissu, tai ainakin melkein. Sain postitettua yhden kuoren ja tuli lueskeltua viimeisimmät sähköpostit. Samalla kun odottelin kokouksen väkeä, jotka siis olivat pitäneet kokouksen jo viisi päivää aikaisemmin.