Talvilomailua 1.5

Kirjoittelen tätä jo illalla, sillä huomenna aamulla eivät juuri ehdi. Herätys on ennen kuutta, sillä 06.15 on lähtö Afrikan retkelle. Tänä iltana pitää vielä tilata aamiaiset mukaan, sillä aamiaisravintola aukeaa vasta kahdeksalta. Rahanvaihtopolitiikkakin pitää selvittää.

Tänään tuli urheiltua ihan tarpeeksi. Kahden ja puolen tunnin lenkillä tuli kierrettyä lenkki kolmen kukkulan kautta. Nyt on jalat sen oloiset, että huomisen pitää mielellään lepopäivän ja reissaa bussillä ja laivalla.

Otin tänään aika paljon kuvia, joita päivittelen tähän tarinan lomaan sitten kun pääsen työkoneelleni. Aika haasteellisia polkuja löytyi. Keli oli mukava, sillä eivät ollut liian kuuma. Mukavan pilvinen ja vilpoinen fillarointikeli. Tuli sisäänajettua tuli pyöräilyreppukin, ja hyväksi sekä käytännölliseksi osoittautui se.

Raunin kävi Fuengirolassa shoppailemassa sillä välin kun minä kolusin Calahondan pikkuteitä ja polkuja fillarilla. Raunin palattua lähdettiin Marbellaan bongaamaan Hard Rock Cafe’ Marbela. Syötiin siellä ja osteltiin matkamuistot. Raunin löysi HRC Marbella pinssin reppuunsa, HRC Nashvillen merkin viereen. Harmi ettei löytynyt samanlaista kangasmerkkiä.

Kämpille palatessa käytiin vielä ruokakaupassa hakemassa leipää ja muuta elintarviketta. Siis viiniä.

Jatkan tätä tämän päivän tarinaa vielä busimatkalla, jos vain ehdin. Nyt painutaan alas respaan utelemaan huomisen järjestetystä ohjelmasta tarkemmin. Taitaa olla ensimmäinen ohjattu ryhmäretki mihin olen koskaan osallistunut ulkomaan reissuilla. Odotan jännityksellä.

Talvilomailua 1.4

Taas on aamu, ja kello on kahdeksan kieppeissä paikallista aikaa. On ensimmäinen aamu, kun eivät aurinko paista pilvettömältä taivaalta. On pilvistä. Eivät kuitenkaan sada, mikä on Hyvää asia, kun tänään kuvittelen ajelevani eilen löytyneen fillarireitin.

Eilen käytiin bongaamassa yksi geokätkö, joka jäi viime vuonna löytymättä. Kätkö sijaitsee suuressa laaksossa, joka on hiljattain palanut. Tänä vuonna laakso tuntui vehreämmältä, mutta vehreys voi johtua siitäkin, että kevät on pikkiriikkisen pidemmällä. Laakson pohjalla on sortunut talo ja romutettu Fiat 500. Muutaman minuutin etsiskelyn jälkeen löytyi jemma ja pääsimme vihdoin loggaamaan nimemme lokikirjaan. Lokista päätellen oli purkilla käyty edellispäivänä. Syy miksi tämä jemma jäi edellisvuonna löytymättä, oli se että purkin asettaja oli kämmännyt koordinaattien kanssa. Kävimme paikalla, ehkä vähän vaarallisessakin maastossa, mutta turhaan. Koordinaatit viisasiivat noin 120 metriä pieleen. Noin nyt kun koordinaatit oli korjattu, löytyi jemakin, ja jäi lakkasi löytymätön purkki harmittamasta.

Emme muuten olleet tuon palaneen laakson ainoat vieraat, sillä paikalle oli tullut pari herraa harjoittelemaan mäkiajoa crossipyörillään. Todella haastavia mäkiä kaverit ajelivatkin. Vaikka joskus on tullut harrastettua Trialia, eivät pää enää kestäisi moista mäkiajelua. Olematonta hattuani nostan harmaapäiselle kaverille, joka pisteli mäet ihan siinä missä nuorempi kundikin.

Maisemien ihailun jälkeen ajeltiin takaisin kämpille. Raunin autolla ja minä fillarilla. Päivätorkkujen jälkeen käytiin uimassa ja saunomassa hotellin sisäuimalassa. Tämän urheilullisen iltapäivän jälkeen maistui sapuska. Laitettiin kanan fileitä ja paistettuja ”uusia” perunoita. Illalla kävimme hotellin baarissa, jossa on ilmainen langaton verkko, päivittämässä somet ja lukemassa postit. Illan esiintyjänä oli Edward, joka oli tuma mies ja tuulahdus suoraan 80-luvulta. Hienosti jamppa veti ikivihreitä. Ammattimies.

Ainiin. Hauska märäys täällä. Uima-altaalla pitää kaikilla olla uimalakki. Koetin vedota hiuksettomuuteeni, mutta uimavalvoja oli järkähtämätön. Laki sanoo, että kaikilla on oltava uimalakki, joten kaljutkin pitävät uimalakkia piste. Kävin ostamassa reseptionista nätin oranssin kumilakin päähäni.

Nyt alkaa taas vatsa kurnia, joten lienee aika siirtyä aamiaiselle. Jatkuu huomenna.