Totta se on. Menin lupautumaan – yllytyshullu kun olen – mukaan lihaton lokakuu -tempaukseen. Söin nyt illalla broileripadan jämät (melkein kattilallisen) ja pistin makkarapaketin pakastimeen. (On hyvä olla makkaraa jemmassa, jos kuurin aikana vaipuu kohtalokkaaseen lihatomuusheikotustilaan.) Jääkaapissa ei siis enää ole helppoja lihallisia houkutuksia, vaan makkarat on tositarkoituksella kaivettava pakastimen uumenista ja sulateltava syömäkelpoiseen muotoon.

Nyt kun armonaikaa on yhdeksän minuuttia, on vähän samanlainen olo, kuin aikoinaan tupakkilakkoa aloitellessa. Ei ole nikkikset (vielä), mutta hermostuttaa tietoisuus että lihan himo iskee – väjäämättä ja aivan varmasti – muutaman päivän sisällä. Olen ollut useinkin lihaa syömättä jonkin aikaa, mutta tämä on toista. Voi olla, että tämä lihaton kuukausi menee suuremmitta ongelmitta, mutta tällä hetkellä vahva epätietoisuus riipii sieluani!