Törmäsin Twitterissä kommenttiin, jossa aina ja iankaikkisesti Nokian puhelinta käyttänyt inehmo pohti seuraavan puhelimensa merkkiä. Olen miettinyt hiljan samaa asiaa, vaikka Nokian puhelinta en ole vuosiin omistanutkaan. Nokialaisen puhelimen vieroksumiseen minulla on syyni.

Veikkaan että aika monella suomalaisella on ollut pontimena – Nokian puhelimen hankinnassa – mielikuva kotimaisesta korkeasta laadusta ja insinööriosaamisesta sekä ajatus tukea suomalaista työtä ja sen tekijää – no, ainakin minulla. Kotimainen puhelin oli minulle selkeä valinta, vaikka visualistina koin Nokialaiset muotoilultaan kovin konservatiivisina, ehkä ns. banaanipuhelinta lukuun ottamatta. Oma Nokia-uskovaisuuteni tuli kuitenkin tiensä päähän kolmannen kehnon puhelimen jälkeen.

Nokialainen seurasi toistaan, monen vuoden ajan. Sitten koitti aika kun puhelimeni vikaantuivat ja niitä oli vietävä huoltoon. Se oli uutta, sillä aikaisemmin en ollut joutunut puhelintani korjauttamaan. Olin joskus ostanut uuden akun, vanhan riuduttua käyttökelvottomaksi, mutta siinä kaikki. Kun puhelimeni kautta toimitan siviiliasioiden lisäksi kaikki työpuheluni, on puhelimen syytä olla toimivan. Puhelin on minulle siis myös työkalu, ja sen on toimittava sen mukaisesti. Työkalusta olen myös valmis maksamaan hieman enemmän, kun olen varma että se ei toiminnallaan tai toimimattomuudellaan aiheuta ylimääräistä päänvaivaa ja turhaa ajanhukkaa. Nämä kolme viimeistä Nokialaista olivat parasta mallia mitä kaupasta sai, mutta toiminta oli kuin pahaisessa halpisluurissa. Kun jouduin käyttämään puhelintani tarpeeksi usein huollossa, pistin puhelimen vaihtoon. Seuraavan Nokialaisen kanssa kävi samoin. Luovutin, ja vaihdoin merkkiä.

Elin uuden – ei Nokialaisen – puhelimeni kanssa pitkään huoletonta elämää. Sitten vaihtui työnantaja, ja samalla minulle annettiin työsuhdepuhelin, joka oli Nokian valmistama. Hiukan kakistellen otin vastaan tuon Nokialaisen. Uusi puhelimeni toimi melkein vuorokauden, jonka jälkeen se simahti täysin. Huoltokuittia tutkiessa pistin merkille, että puhelimeen oli vaihdettu melkein kaikki. Oikeastaan vain kuoret ja akku olivat entiset. Jokusen viikon jälkeen puhelin vikaantui jälleen. Sen jälkeen työnantaja lupasi minulle uuden puhelimen – toisen merkkisen. En ole enää tuon edellä mainitun episodin jälkeen käyttänyt yhtäkään puhelintani huollossa.

Olen piakkoin vaihtamassa nykyistä puhelintani uuteen. Puhelimeni on reilun neljä vuotta vanha, joka lienee nykymittapuun mukaan ihan kohtuullisen pitkä käyttöikä. Mutta nyt kuitenkin luottamukseni uskolliseen palvelijaani alkaa hiipua. Pitkän puhelun aikana se saattaa sammua, vaikka akussa olisi virtaakin. Myös kuulokeliitäntä tuntuu välillä pätkivän. Uutta puhelinta miettiessäni olen pohtinut myös ”kotimaista” Jollaa, jonka tekijät ovat pois potkittuja nokialaisia… Ehkä en ihan tätä ensimmäistä mallia kuitenkaan, vaikka kiusaus on suuri.