Miesmuisti, tai nykyisin kai sanottanee henkilömuisti, on harmillisen lyhyt. 80- luvun lopun lapsissa näkyy ikävän selvästi sen ajan laman korjausliikkeiden jäljet. Nyt tehdään aivan samoja asioita, vaikka tiedetään mihin se johtaa!

Sosiaalipuolen ja lastensuojelun toimintaan pitäisi juuri nyt satsata, sillä tämän päivän säästö sosiaalikuluissa tulee maksettavaksi myöhemmin; ja huikealla korolla. Sosiaalitoimesta on helppo saada aikaiseksi mittavia euromääräisiä säästöjä, koska siellä liikkuu suuri raha.

Ymmärrän että päättäjän on mukava puuttua sosiaalipuolen kuluihin ja saada aikaiseksi suuri hetkellinen säästö – ja näyttävä sulka hattuun. Sulka hatussa kiehtoo mieltä, etenkin näin vaalien alla. Eikä kukaan tule moittimaan kehnosta päätöksestä, sillä sillä tänään tehdystä kehnosta päätöksestä syntyvät ongelmat ovat mitattavissa vasta vuosien kuluttua.

Edellisen laman säästöjen tuloksia on niitetty jo pitkään, eikä sen vaikutuksia kiistäne kukaan. Muistutukseksi vaikka tämä Hesarin artikkeli muutaman vuoden takaa. Tai tämä artikkeli (Mika Gissler tutkimusprofessori, THL). Tämä mennyt aika on siis tiedossa ja kuitenkin nyt hiihdetään samaa latua edelleen. Hyvä esimerkki asiain tilasta on tämä artikkeli, jossa Kuopiolainen sosiaalityöntekijä Eeva Heinonen valottaa tilannetta Kuopiossa. Tilanne on aivan samanlainen suuressa osassa kuntia.

Moni päättäjä ei – ainakaan vaalien lähestyessä – osoita sormellaan ketään, vaan suureen ääneen ilmoittaa, että näihin lamantappotalkoisiin on kaikkien osallistuttava! Olisiko kuitenkin järkevämpää, että talkoisiin osallistuvat ne, joilla on siihen varaa, terveyttä ja voimia.

Nyt peräänkuulutan selkärankaista päättäjää joka ilmoittaa, että tämän laman remonttia käyvät maksamaan hyvin toimeentulevat, työssä käyvät, terveet ihmiset. Se olisi kaukonäköinen päätös, jolla säästetään monta ihmistragediaa ja mittava määrä euroja! Esimerkiksi yhden ainoan syrjäytyneen nuoren pelastaminen säästää (Opetus- ja kulttuuriministeriön laskelmien mukaan) 1,2 miljoonaa euroa yhteiskunnan varoja. Suorien kustannusten lisäksi menetetään syrjäytyneen nuoren työpanos. Ja mikä ikävintä, saadaan aikaan suurta henkistä tuskaa ja kärsimystä.

Ei muuten, mutta tämä asia niin kovasti ottaa minua pattiin.