Sitten alkoi viimeinen legi, niin kuin merta kyntävät sanovat. Haapsalusta Citikkain nokat kääntyivät kohti Tallinnaa, jonka satamasta oli laivamme määrä lähteä. Tiet olivat hyviä ja mukava oli niitä ohjustaa. Tuttuja rekisterikilpiäkin alkoi näkyä, kun muutkin suomalaiset olivat kotiin tavoittelemassa.

Ennen satamaa tankkasimme edulliset polttoaineet ja marketista evästä. Hyvissä ajoin olimme satamassa, jossa odottelimme laivaan pääsemistä kyllästymiseen asti. Niin aina. Laivaan päästyämme riensimme puolikarkua kahvilaan, paikkoja varaamaan. Hyvät paikat saimme ja evästä nautimme matkan ratoksi ja vatsaimme iloksi. Laivamatka kului vitkaan, sillä odottavan aika on aina pitkä. Mieli jo askarteli kotona ja arkisissa puuhissa.

Lopulta kopsahti laivan keulavisiiri auki ja päästi meidän kotomaan kamaralle. Heti saimme tuta Hellsingin ruuhkan ja kiireisen liikenteen. Selvisimme onneksi sujuvasti pikatielle, joka kissahotellin kautta kotiin johti. Kissat olivat olleet kiltit ja koti oli niin kuin olimme sen jättäneet. Perunat olivat kasvaneet ja maissit, tomaateista puhumattakaan. Kasvein hyvästä jamasta oli naapuria ja vanhempiani kiittäminen. Heille olimme onneksi varanneet tuomisia tuolta reissun varrelta.

Sellainen se oli se päivä.