Tuli käytyä kävelylenkillä, pitkästä aikaa. Eilen tuli lääkäriltä siunaus — saan riivata itseni, entiseen malliin.

Vielä, varmuuden vuoksi, kuvataan pumppu, mutta muuten rytmihäiriöt ovat ok, vaikka välillä kiusallisilta tuntuvatkin.

Piti siis heti lähteä taapertamaan. Jouduin vähän lintsaamaan töistä, kun tuo päivä on tähän aikaan vuodesta niin kovin lyhyt. Mutta kun sade taukosi ja valoisaakin oli vielä hetki jäljellä, lähdin tekemään lenkin Kosken kartanolle. Aurinkoiseksi ei keliä voi oikein kutsua, sillä sumun seasta ei juuri maisemaa ihailtu. Välillä tuuli puhalteli keliä, minuutiksi pariksi, kirkkaammaksi, mutta hetken päästä jostain taas työntyi sankka sumu tilalle.

Reilun yhdeksän kilsan jälkeen olin taas kotona, ja oli säkkipimeää. Kiva lenkki, vaikka keli oli mitä oli. On kova hinku myös fillarin päälle. Eipä edellisestä fillarilenkistä nyt niiin kauan ole, mutta jonkinasteinen vieroitusoire riivaa. Vielä on muutama hetki rellestää pyörällä, ennen kuin kelit menevät aivan mahdottomiksi. Maasturilla meinaan rullata niin kauan, kunnes lunta on niin paljon, ettei fillari enää polulla etene.

Mutta eiköhän tämä tästä taas etene entiseen malliin, kun on ihan lääkärin lupa riehua, pyöri eli pyörättä.