Minulla pitää olla kaikenlaisia yllykkeitä liikkumiseen. Nyt ilmoittauduin Kilsajahtiin. Siinä asetetaan itselle viikkoliikunnalle jokin tavoite. Suorittaminen merkitään nettisivulle ja ollaan ylpeitä.

Olen asettanut ensi vuodelle itselleni aika huiman tavoitteen,  jonka toteutuminen on varmaankin aika epätodennäköistä. Pitää kuitenkin tavoitella kuuta, jotta yltäisi edes kuusen latvaan, näin ainakin minun kohdallani. Tästä tavoitteestani sitten tuonnempana lisää.

Tämä vuosi on mennyt liikkumisen osalta kehnosti. Olen ulkoillut vähemmän kuin kolmena – neljänä viime vuotena. Paljon muuta on kyllä tapahtunut. Tuleva vuosi olkoon siis liikunnallisempi, kuin tämä. Tulevana vuonna liikkumiselle olisi jopa edellytykset, eli aikaa.

Koitan kerätä kirjaamani liikkumiset tännekin, ja laskea keskimääräinen viikottainen liikkuminen tältä vuodelta. Siitä voi sitten petrata vuoden 2016 kuluessa. Ja mikäpä petraillessa, kun paja-asiat ovat kunnossa ja muutenkin alkaa elämä putoilla kiskoilleen. Sydänkin on tutkittu (kovan rytmihäiriön takia) ja lupa itsensä rääkkäämiseen on myönnetty sairaanhoidon ammattilaisten taholta. Vuoden alussa käyn kyllä vielä rasitustestissä, mutta se on enempivähempi sellainen varmistava toimenpide.

Taidan aloittaa tämän liikunnallisen vuoden 2016 jo tänään, käväisemällä kävellen Kosken kartanon mailla. Tai sitten otan alleni maastopyörän. Se kun on saanut olla muutaman viikon rauhassa tuolla pihamökissä. Olen vain jännännyt noita lääkärin tekemiä tutkimuksia ja odotellut rytmihäiriöiden tasaantumista.

Mutta mitä tässä löpisemään. Otan aamupalaa ja painun pihalle. Ylös, ulos ja lenkille — sanoi Tarva.