Pakkanen hellitti, joten oli heti päästävä pyörän kanssa lenkille. Pakkasen kuoltua, tuli myös lunta. Onneksi kevyttä sellaista, joten polkuja pystyi vielä fillarin kanssa ajelemaan, vaikka hippasen raskasta se pyörän veivaamine oli. Ja yllätyksellistä, kun puuterilumen alla oli jäisiä uria ja juurakoita. Oikein hyvää tasapainoharjoitusta.
Nyt on sitten lumet kadonneet lähes kokonaan, mutta tiet ja polut umpi jäässä ja kuin lehmän selkää. Jää lenkit vähemmälle, jos ei tule hankittua nastakumeja. Noilla leveillä nappulakumeilla pärjää kyllä muuten, mutta jäällä ei enää pysy pystyssä. Vähän himottaisi sellaisen läskipyörän hankkiminen. Kelpaisi lumessa ookailla ja pehmeillä poluilla jne. Enkä seuraavaksi maasturiksi. Nyt taidan tyytyä hankkimaan tuohon nykyiseen maasturiin niin leveät kumit, kun siinä mahtuu pyörimään.
Kuvapäiväkirja lentokyvyttömän linnun näkökulmasta 
Vastaa