Omabrevett ja 60km

Aluksi ei pitänyt lähteä pitkälle lenkille, etenkin kun tuuli tuiversi aika kovin. Matka kuitenkin taittui mukavasti, joten läksin kiertämään sitä pidempää ehtoolenkkiäni. 
Alkuun oli mukava viilettää kevyesti myötätuulen puhaltaessa, mutta kun pitää päästä takaisn alkupisteeseen, kääntyy tuuli jossain vaiheessa vastaiseksi. Ei ollut kovin lämmin, sillä tuuli puhalteli etelästä, mustien pilvien takaa. Ihme ja kumma, että koko matkan aikana ei tullut pisaraakaan vettä.

Pari kertaa pysähdyin tankkaamaan, hedelmiä ja jumppajuomaa, kun ei ollut kiire. Jäi tunti ja vartti lopulta tähteeksi, kun tuo brevetti pitää ajella yli 15km:n keskarilla. Nyt oli pikkasen päälle kaskymppiä. Seuraavalla pitkällä lenkillä ei jää varmaan niin paljon, kun matka taas pitenee viidellätoista kilometrillä. Jaksaisikohan ens viikolla jo veivata 75 kilsan lenkin…

Julkinen paluu Juhannuksesta

Juhannus tuli, jälleen kerran, vietettyä pohjanmaalla. Meren äärellä, rannikolla ja saaressa. Keli oli kerrankin puolella ja muutenkin kesän selkä taittui enemmän kuin mukavasti.

image

Menomatka tehtiin automobiililla, mutta otin fillarin mukaan ja teen tässä paluuta kotiin junalla. Vaasasta porhallan junalla Pasilaan ja sieltä toisella Saloon. Salosta sitten fillarilla himaan. Tulee testattua VR:n fillariystävällisyys. Toistaiseksi olen kovin tyytyväinen. Istun mukavasti junassa, jossain Parkanon ja Tampereen välillä. Filari lukittuna omalla paikallaan nro 333. Ainoa harmi on, että fillari on vaunussa 1 ja minä vaunussa 4. No ei mikään ongelma sekään. Paikkoja vain oli niukasti valittavana, sillä juna on aivan täysi. Jatka lukemista ”Julkinen paluu Juhannuksesta”

Sorateitä koluamassa

IMG_20160620_203954Eilen illtasella ajelin taas maastopyörällä lenkin. Vähän pidemmän tällä kertaa. Oli aivan mahtavaa. Kelikin sattui kohdalleen. Ei ollut liian kylmä, eikä kuumakaan.

Oikeastaan ajan mielelläni aika lämpimässä kelissä. Iän myötä ei kroppa tahdo tykätä kylmästä. Lämpimälläkin kelillä menee aika pitkään, ennen kuin alkaa polkeminen sujua. Varmaankin vuosi vuodelta pidempään. Nyt menee melkein puoli tuntia, ennen kuin pyörittäminen menee niin kuin pitää. Mutta kun ei aja kilvan, niin eipä tuo haittaa.

Lenkin loppupuolella ajelin erään pikkukylän läpi. Kesäinen kylänraitti oli jotenkin niin pysäyttävän kaunis, kaikessa karmeudessaan. Aikaisemmin vireä – ja vauraskin – kylä on hiljentynyt ja kello on pysähtynyt. Kaivoksen kello lienee pysähtynyt joskus 70-luvulla. Jatka lukemista ”Sorateitä koluamassa”

Sinkula brevetti miumaumukkaa

tdh-maaliRadonneur – brevet on sellainen ajelu, joka tehdään polkupyörällä, vapaavauhtisesti. Ei siis koetella voimia mahdollisimman nopea aika tai kovin nopeus kiikarissa, vaan tarkoitus on suoriutua tietyn pituisesta matkasta keskinopeuden ollessa vähintään 15 kilometriä tunnissa.

Oikeat brevetit alkavat 200 km:sta ylöspäin. Ylärajaa ei lienekään, sillä aina tulee joku hamppari, joka haluaa kokeilla vieläkin pidempää matkaa. Brevetin saa ajella itsekseen, tai sitten porukalla, miten vain oma tahto määrää. Sitten matkan varrelta kerätään todisteet ajetusta matkasta ja ne toimitetaan hyväksyttäväksi. Lopulta sitten saa jonkinlaisen kunniakirjan, tai mitalin.

En kuitenkaan jaksa sellaista pyrokratiaa, enkä oikein ole sellaisen kunniakirjankaan tarpeessa, päätin soveltaa tuota brevetti-ideaa omiin tarpeisiini. Kun tällaisella laiskahkolla miehellä pitää olla aina jokin kannustin, että tulee lähdettyä lenkille, niin sävelsin brevetin kannustamaan viikottaisille lenkeille.  Jatka lukemista ”Sinkula brevetti miumaumukkaa”