Jokunen päivä sitten tuli Ylen Puheelta ohjelma, jossa oli mm. pätkiä Orson Wellesin kuunnelmista. Sitten tuli vuoroin samoja pätkiä suomalaisen radioteatterin tekeminä. 

Äänessä oli lapsuuden aikaisia radioääniä, jotka kolisevat edelleen. Miesääni luki sanan munakas sillä tavoin että välittömästi nousi vesi kielelleni, vaikka olin juuri ruokapöydästä noussut autoni rattiin. 

Olivat ne vaan hyviä silloin ennen. Yhden sanan lausumalla saadaan aikaiseksi voimallinen tunnetila. Oli Orson kova myös, mutta joutuu liiaksi takamatkalle, kun ei puhu äitieni kieltä.