Minusta taitaa olla tulossa karavaanari. Olen asiaa jollain alitajuisella tasolla koettanut väistellä. Lapsena tuli aikoinaan vietettyä paljonkin aikaa asuntovaunussa. Ensi kesäisin lomareissuilla suomessa ja pohjoismaissa. Sitten kun vaunut kehittyivät, käytiin reissussa talvilomillakin. 

Kun siirryin omatalouteen, siirtyivät ajatukset aivan toisiin asioihin. On ajeltu wanhoilla Citikoilla ympäri eurooppaa. Useimmiten telttamajoituksessa. Askel kohti karavaanariutta tuli – täysin tiedostamatta – otettua Citroën HY:n hankkimisen myötä. Siinä oli mukavampi yöpyä, kuin teltassa maan kamaralla.

Wanhalla HY:llä käytiin kotimaan reissujen lisäksi Itävallassa ja Tsekissä. Vajaa vuosi sitten tuli aika luopua HY:stä. Ei ollut tilaa eikä aikaa/energiaa huoltaa ja ylläpitää tuota kuljinta. Yli 40 vuotta vanha ajoneuvo vaatii kuitenkin aika paljon huomiota, sekä asialliset tilat säilytykseen sekä huoltotoimenpiteitä varten. Näillä ikävuosilla ei keväthangilla auton alla makoileminen juuri innosta. Eikä oikein terveyskään anna tämänkaltaiselle urhelulajille myöten.

Aika ajoin on tullut lainattua vanhempien asuntoautoa, kun oma paku on ollut rikki, tai mukavuudenhalu on ajanut mobilismin yli. Ei osaa kieltää nykyaikaisen matkailuajoneuvon mukavuusseikkoja vaikka ei ole tähän asti oikein itseään karavaanareihin osannut laskea.

Nyt pihassa kuitenkin seisoo Niesmann Bishoff Flair. Ei kovin tuore matkailulaitos, mutta 23 vuotta tuoreempi kuin edellinen lomamatkakuljin. Saatan täsät orastavasta karavaanariudesta kirjoittaa lisääkin, jos siltä tuntuu. Nyt vain hämmästelen, mistä geenistäni on aktivoitunut moinen karavaanarius.