Perjantai ei ollut aivan niitä parhaita päiviä viime viikolla. Torstai-iltana havahduin siihen että fillarin uusien vanteiden pinnat oli unohtuneet kiristellä. Perjantaiaamuna rupesin haeskelemaan konttorikoneeltani fillarihuollon numeroa. Kone vaan ei käynnistynyt! Ei pukahtanutkaan. Ei sitten ensimmäistäkään elonmerkkiä!! Kylmä hiki nousi otsalle…

Sitten vikaa hakemaan. Virtaa tulee pistokkeesta ja kaapelit jne ovat kaikki asiallisesti kiinni. Vaihdan vielä virtakaapelinkin, mutta tilanne ei muutu. Irroittelen kaikki ulkoiset kovalevyt, skannerin, printterin jne… kuolleena pysyy kone. Mielessä alkaa vilistellä kauhuskenaarioita. Kaivan taskusta kännykän ja rupean googlettamaan vikaan ohjeita. Lopulta netistä löytyy ohje, jonka myötä kone käynnistyy. Jokin sähkövaiva, jonka vuoksi pitää kone erottaa joksikin aikaa sähköverkosta jne. Jotain sellaista, josta en juuri mitään ymmärrä. Sen ymmärrän, että kone toimii entiseen malliin.

Soitan vielä tutulle ATK-expertille, joka lohduttelee ettei ole syytä panikoida ja hankkia uutta konetta. Eipä olisi ollut juuri nyt varaakaan hankkia uutta värkkiä tämän työkoneen tilalle.

Lopulta sain kiinni myös pyörähuollon kaverin ja hän hövelisti lupasi muiden töiden välissä huoltaa pyöräni vanteet. Riipaisin vanteet mukaan ja ajelin saman tien pyörähuoltoon. No, työpäivästä meni puolet ”pelastusarmeijalle” mutta onneksi kaikki kauhuskenaariot eivät toteutuneet täysimittaisina. Jännä perjantai. Melkeinpä liiankin jännä.

Niin ja oli luojan lykky, että sain venteet kiristeltyä. Ajoin lauantaina Lohjanjärven ympäriajossa ankarasti isoon kuoppaan, ja siihen olisi poikinut löystynyt vanne, kokolailla varmasti. Nyt pääsin säikähdyksellä.

Että  sellainen perjantai