Lohjalla pyöräilemässä

Aika kiireiseen viikonloppuun mahtui myös pyöräilyä. Viime vuonnakin ajeltiin Lohjanjärven ympäri ja kun tapahtuma on mukavan rento ja reittikin vuodenaikaan nähden sopivan mittainen, oli päästävä mukaan tänäkin vuonna. Viikonlopulle osui älytön määrä tapahtumia, joissa olisi pitänyt olla paikalla, mutta onneksi sain delegoitua asioita muiden harteille ja yksi tapahtuma vielä peruuntui, joten ehdin pyöräilemäänkin.

Lähtö Perniön metsistä, suuntana Lohja.

Edellisessä postauksessani kerron tuosta pyöräni vanteiden viimetippaan jääneestä kiristyksestä, mutta muuten ajelu meni kutakuinkin suunnitelmien mukaan. Olimme liikkeellä kolmen jantterin voimin. Kaksi sinkuloin ja yksi vaihdepyörällä. Viime vuonna tuli ajeltua reitti yksivaihteisella, joten vaihteita oli tänäkin vuonna yksi, vaikka fillari oli uusi.

Väkeä oli lähtöpaikalla melkein tungokseksi asti (tiettävästi 605!). Pitkään valui pyöräilijäin letka Lohjan keskustaan. Välillä pysähdeltiinkin, mutta keskustan jälkeen päästiin ajamaan.

Team starttipaikalla. (Kuva Minna H)

Ensimmäinen kohellus tapahtui, kun ajoin huonokuntoisella asvaltilla kuoppaan ja juomapullo pomppasi kiinikkeessään niin, että se hankasi renkaaseen. Puteli puhki ja juomat pitkin tietä. No osan ehdin onneksi juoda suihini, ettei aivan kaikki valunut hukkaan. Oli kuitenkin pitkähkö lenkki ja lämmin päivä.

Sitten tyhjä pullo kirposi takataskustano kokonaan. Onneksi!! ei kukaan ajanut pulloon ja kaatunut. Olen aina hirvitellyt näitä pudonneita pulloja ja nyt tämä sattui omalle kohdalle, ensimmäistä kertaa.

Sitten piti vielä kertaalleen stopata, kun toinen poljin alkoi löystyä. Kaivelin pussukasta työkalun, vaan siitäpä puuttui 8mm:n kuusiokolo. Avaimet loppuivat 6mm:iin. No onni onnettomuudessa oli, että stoppi tuli rekkahallin edustalla ja sain sieltä lainaksi avaimen, jotta pääsin jatkamaan matkaa. Tämä episodi vei varmaankin ainoastaan viitisen minuuttia.

Onneksi kaverilla oli juomapulloja ja juotavaa niin paljon, että niistä riitti minullekin. Ja parilla tankkausrastilla sai sitten juomaa tankattua taas lisää. Ei tarvinnut peljätä nestehukkaa.

Lopulta ajeltiin maaliin – niukin naukin – yli kolmen tunnin jälkeen. Kuitenkin seitsemän minuuttia nopeammin kuin viime vuonna, vaikka piti räpeltää juomapullon kanssa ja pedaalia kiristellä. Tauotkin pidettiin leppoisasti ilman sen suurempaa kiirettä. Kaveri totesi osuvasti, että on tässä iässä ilahduttavaa, että tulos on nousujohteinen. Niinhän se vaan on. Ikä syö lihaksia ja voimia, mutta koitetaan sinnitellä 🙂 Olihan meillä kolmekymppinen kirittäjä, jonka perässä koitimme pysytellä.

Mutta summa summarum, kiva ja leppoisa tapahtuma. Mukava määrä väkeäkin, mutta ei liiaksi. Parkkitilaa oli riittävästi ja lähtökellonaika on viikonlopulle ja aamuuniselle sopiva klo 15.00. Suosittelen lämpimästi.

Ensi vuonna taas uudelleen.

Lohjalta tuli ”vahingossa” kyytiin tällainen. Katsotaan tuleekos tästä mitään…

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.