Viikko vierähti ja taas olimme opiston kurssilla tutkimassa Rammsteinia ja saksankielisiä sanoituksia. Nyt saksa jännitti paljon vähemmän ja pystyin keskittymään oleelliseen – sanoituksiin, ja videoihin myös.

Minä kun en juuri koskaan katsele musavideoita, en Rammsteinin enkä muidenkaan. Pitäisi kai katsella niitä enemmän. Ainakin Rammsteinin videot ovat sen arvoisia.

Jos oikein haluaa Rammsteinin kappaleet nautiskella, voi kuunnella kappaleen ensin musiikkina. Sitten voisi katsoa musiikin videon kera ja lopuksi kääntää lyriikat ja etsiä itselle ja elämäntilanteeseen sopivia merkityksiä. Joka keralla löytää jotain uutta.

Oli myös hauska huomata kuinka jokaisella kurssilaisella oli aivan oma tulkinta teoksen kappaleiden viestistä ja lyriikkain piilomerkityksistä. Kullakin omaan elämäänsä ja elämänkatsomukseensa kulloinkin sopiva. Näinhän taide parhaimmillaan toimii, taipuu jokaisen henkilökohtaiseksi tulkinnaksi. Silloin se koskettaa.

Hämmästyksekseni videot eivät siis enää olekaan liikkuvaa taustakuvaa ja TV-lähetyksiä varten tehtyä silmänruokaa. Ainakin Rammsteinin kohdalla videoissa on läpi  tuotannon jonkinlainen teema ja maisema jossa toimitaan. Liekkö sama ohjaaja ja käsikirjoittaja, mutta joka tapauksessa juttu toimii.

Kurssi oli lyhyt, vain kaksi iltaa, ja jäi hiukan tyngäksi. Hihaan jäi kuitenkin tukku saksankielisiä lauseita ja uusi näkökulma Rammsteinin musiikkiin, ehkä kaikkeen nykymusiikkiin. Kiitokset kurssimme opettajalle mainiosta kurssi-ideasta ja Rammsteinin musiikin avaamisesta sanoituksien- ja myös musiikkivideomaailman saralta.

Spring