En tiedä onko mitään järkeä ripotella suolaa wannabe sähköautoilijan sydänhaavoihin. Rupesin kuitenkin ja vuokrasin Lohjalta yhteiskäyttöauton pariksi tunniksi. Ei ollut hinnan kiroissa ja muutenkin aika mutkatonta touhua tuon yhteiskäyttösähkiksen lainaaminen.

Latasin puhelimeeni apin, jolla kaikki käytännön järjestelyt toimitetaan. Kaikki lainattavissa olevat sähköautot olivat paikalla ja valkkasin niistä sen jossa oli akut täynnä. Akkujen varauskin näkyi apissa. Laitoin varauksen alkamaan niihin aikoihin kun ajattelin saapuvani paikalle. Tallenna ja naks, olin varannut auton tunniksi. Ilmenikin, että tarvitsisinkin autoa kahdeksi tunniksi. Kokeilin, saisiko lopetusajan siirrettyä tunnilla. Kännykkä käteen ja NAKS. Onnistui. Ilmeisesti ei kukaan ollut lainaamassa autoa heti minun jälkeeni.

Autolla saapuessa kummastelin, miten apilla auotaan nuo auton ovet. Kännykästä ei löytynyt avaamiseen konstia! No sillä sekunnilla kun varaukseni astui voimaan, ilmestyi appiin napit avaa- ja sulje ovet. NAKS, ovet avautuivat. Sitten lunttailtiin ohjelapusta millaisella proseduurilla kaapelit irti – ja matkaan. Ei mitään rakettitiedettä tämäkään, vaan olimme liikeella jokusen minuutin opiskelun jälkeen. Netistä löytyy kyllä video, josta voi etukäteen tutustua auton lainaamisen kommervenkkeihin.

Ajaminen oli helppoa. Mittarit ja niiden kertoma selkeää, mutta tuota latausta tuli tuijoteltua vähän väliä – aivan turhaan. Akuissa oli kilsoja lähtiessä pitkästi yli 200 ja palatessa vielä 200. Eli ei pienintäkään hätää virran loppumisesta, mutta silti sitä latauksen tilaa piti tarkkailla. Tämä tapa karsiutunee aika pikaisesti, kun käyttää sähköautoa säännöllisesti. Eipä tuon nykyisen dieselpakuni naftamittariakaan tule juuri tiirailtua, kuin vasta merkkivalon syttyessä.

No reissu meni hyvin ja kyläillessä ehdin jo sähköauton hienouksia kovasti julistaa. Tunsin hiilijalanjälkeni kutistuvan mitätttömäksi tupsahdukseksi. Palatessa auton omalle lataustolpalle tuli ainoa tenkkapoo, kun auto ei suostunut tolppaan liitettäessä aloittamaan latausta. No kännykkä kouraan ja NAKS olin puhelinyhteydessä tukihenkilöön. Kerroin asiasta ja asia tuli kuntoon. Helppoa kuin heinän teko 🙂

Olen sydämeltäni sähköautoilija. Sellainen olisi meidänkin pihassa, jos lompakko antaisi myöten. Ja tontilla olisi riittävästi aurinkokennoja sulattelemaan asumisen ja autoilun lisäämiä sähkökuluja. Olisin mieluummin sähkön tuottaja kuin -laskun maksaja. Mutta aurinkopaneelit halpenevat ja sähköautojen hintakin edelleen huojentuu. Lompakolleni sopiva sähköauto löytynee, kunhan vain maltan odotella. Yhteiskäyttöauto olisi viisaampi vaihtoehto, mutta työni- ja maalla asuminen rajaa vaihtoehdot yksityisauton käyttöön. Fillarilla ei ihan kaikkia keikkoja pysty ajelemaan, vaikka mieli tekisi.

Mutta parempia aikoja odotellessa. Ostan tuon ajamamme sähkörenun pois, heti kun wanha dieselpakuni riittää käsirahaksi 🙂

Että sellaista…

PS. Mummoankkakin ajaa sähköautolla https://youtu.be/v_05ddNt_-8
Toinen sähköautotarina kilpailuhenkisille inehmoille https://youtu.be/n_u7-85E9MQ

#sähköauto