Mitä voi syksyllä toimittaa??? Hukkaputki viihdeohjelmassa, noin tuhat vuotta sitten, laulettiin tuon otsikon lauseen mukaisesti. Laulu kuvaa syksyistä/talvista mielialaani. En ole talvi-ihmisiä, jos se ei ole jo lukijalle tullut selväksi

Mutta jotain voi syksyn pimeydessä toimittaa. Voi rakentaa seuraavalle kesälle fillarin, tai päivittää vanhan putkikamelin uuteen uskoon. Voi myös laatia kunto-ohjelman seuraavalle – sille paremmalle – kesälle. Kaamosaika on suurten toiveiden ja -lupausten aikaa.

Sillä, toteutuvatko seuraavana kesänä nuo suunnitelmat ja toiveet, ei ole sen suurempaa merkitystä. Toiveet ja itselle tehdyt lupaukset ovat tapa selviytyä kylmän ja pimeän vuodenajan yli. On jokin fokus ja valopiste jota kohti raahautua. Pimeässähän ei aika kulu, tai tekee sen vitkaan. Ajan kulumiseen on oiva keino tuo fillarin rakentaminen tai vanhan konkelon tuunaaminen. Sen parissa aika kuluu liukkaammin ja rakentelu ruokkii sitä tulevan kauden haavetta ja sen tavoittelua.

Tällä kyseisellä reseptillä olen selvinnyt jo useammastakin talvesta. Minulle tämä toimii. 2017 – 2108 kaamos seljätettiin kokoamalla Cinellin runkoon kokonaan uusi fillari. Tänä talvena ei tehdä uutta, vaan kohennellaan vanhaa. Sopii tämänhetkiseen lompakkoonkin paremmin, kuin kokonaan uuden tekeminen. Ajatus fillarin päivityksestä kiteytyi syksyn aikana, kun kelit alkoivat viiletä. Ajatus kirkastunee vielä talven aikana, mutta päälinjat ovat kohtuullisen kirkkaina korvieni välissä.

En niin kovasti innostu näistä ulkomaankielisistä termeistä, mutta joskus ne kertovat enemmän kuin suomalaiset termit, tai sitten asialle ei ole kotimaista termiä tai sanaa. Mutta joka tapauksessa syksyllä alkoi, jostain kumman syystä, kiinnostaa ns. gravelbike (soratiepyörä), adventurebike (seikkailupyörä), tai bikepacking (pyöränpakkailu). Vanhan liiton miehenä sivuutan nämä termit ja käytän sanaa retkipyörä ja retkipyöräily. Retkipyörä taisi tulla 70 -luvulla, kun kilpapyöristä tehtiin halvempia malleja joissa oli lokasuojat, valot ja tavaratelineet. Minusta retkipyörä on projektiani kuvaava, hyvä ja tyhjentävä sana. Sillä mennään.

Olen ajellut maastopyörälläni hyvin paljon sorateitä. Jonkin verran myös polkua, hyväkuntoista sellaista. Varmaan 80% maasturilenkeistä on tukkitietä/soratietä ja loput asvalttia ja polkua. Maasturin päivitys oli mielessä jo pitkään. Renkaat ovat turhan rouheat ja leveät soratielle ja ihan väärät kumit asvalttipintaisille siirtymille. Huonokuntoista polkua tai juurakkoa ajan sen verran vähän että soratierengas riittää mielestäni hyvin. Jos ei riitä niin tunkataan ne pätkät. Eli kumit vaihtoon.

Takavanne sai pari vuotta sitten kivikossa tällin. Sitä on korjattu pariinkin kertaan, mutta ei enää tahdo pysyä kuosissaan. Uusi takavanne on jo hankittuna, vähän niin kuin varalle. Etuvanne on hyvässä tikissä, joten kiekkoasiat ovat siis jo hoidetut.

Vaihteen pitää käydä kunnolla läpi ja huoltaa. Kuluneet osat uusiksi. Ketjut ovat tuoreet ja uuden takakiekon myötä tulee taakse tuore rataspakka. Eturattaita en ole tutkinut, mutta sekin asia selviää kun purkaminen saadaan siihen vaiheeseen. Välityksiin olen tyytyväinen, eli niihin en puutu. Välityksien numerotietoja en muista, mutta kun välitykset ovat käyttötarkoituksiini sopivat, niin numerotieto on triviaa. Tarpeeksi pieniä vaihteita löytyy, jos tulevaisuudessa kulkee mukana vähän enemmänkin tavaraa. Näillä välityksillä olen selvinnyt mainiosti peräkärrynkin kanssa.

Ohjaustankoa olen miettinyt pitkään, mutta ainakin toistaiseksi se saa jäädä. Ajoasento on hyvä ja oikeastaan ainoa päivitys on ne wanhat nousukahvat. Saatan ne ruuvailla stongaan, jotta pääsee pitkällä lenkillä hiukan ajoasentoa muuttamaan. Ainakin kokeilen niitä. Aika näyttää, onko niistä mitään iloa.

Sitten ohjaustangon jatke, eli keula. Siinä on yllättävän hyvin toiminut joustosellainen. Kun miettii tällä pyörällä nykyään ajamiani reittejä, on tuo jousto kokolailla turhaa painoa. Keula vaihtuu jäykkään, jonka päivityksen myötä tulee keulaan kiinnikkeitä tavaratelineille tms. tarpeelliselle sälälle. Itse asiassa eilen illalla tilasin Surlyn Ogre -keulan. Keveys ei ole itsetarkoitus, mutta ei siitä suurta haittaakaan ole. Lisäksi jäykässä keulassa on taas yksi huoltokohde vähemmän.

Runko on siis alumiinia eikä se ole osoittanut väsymisen merkkejä. Fillarihan on Trek Superfly 6 joka tuli hankittua kesällä 2014. Se on ollut hyvä hevonen. Parit polkimet olen tuhonnut ja parit ketjut vaihtanut. Takavanne on remontoitu pariin kertaan. Kaikki nämä ihan omaa syytä, joten ei osaa olla pyörään kuin tyytyväinen. En ole laskeskellut tämän pyörän ajokilsoja, mutta on niitä ihan kiitettävä määrä kertynyt. Nyt sitten onkin hyvä aika hiukan päivittää ja huoltaa tämä peli täyteen iskuun ja tähän päivään.

Odottelen jännityksellä postista ilmoitusta että ensimmäinen uusi osa – keula – saapuu paikallisen postimme konttoriin.

Katsotaan mitä keväällä tallista tulee päivänvaloon.