Kävin oikein Helsingissä asti ihastelemassa maailman luokan veitsentekijöitä. Tai en oikeastaan veitsentekijöitä, vaan heidän tekeleitään. Hienoja olivat kaikki tyynni.

Olin vain assisteeraamassa kuvaajaa, Ilari Mehtosta. Kiva keikka sinällään, sillä teräaseita kuvattavaksi hakiessa ehti jokusen sanan tekijäin kassa vaihtaa. Ja tuli katsottua näyttely tavallista tarkemmin läpi, vähän niinkuin työn puolesta.

Paikka, Vanha Ylioppilastalo, oli näyttelyllä oiva paikka. Arvokas näyttely-ympäristö toi tilaisuuteen oman lisänsä. Tällaisessa ympäristössä on hieno katsastaa taitavien kätten töitä. Vaha on myös sijainniltaan mitä parhaimmalla paikalla. Näyttelyyn pääsi melkein ovelle, tuli sitten millä kulkuneuvolla tahansa – jos ei ollut liikkeellä yksityisautolla 😀 Näytteilleasettajissa oli mukava määrä suomalaista osaamista!

Jos saan kuvaajalta luvan, niin laitan tähän blogiini myös pari kuvaa, sieltä parhaasta päästä. Muttakatsotaan sitten, kun sen aika on. Forumin parkkihallista ylös könytessäni kummastelin hetken valtavan pitkää ”leipajonoa” ennen kuin tajusin että väki oli sumuisessa räntäsateessa jonottamassa Amos Rexin näyttelyyn. Jonottavien lapsiperheiden vesat koettivat viihdyttää itseään Amos Rex pahkuroiden päällä liukua laskien. Siirsin ajatuksissani käyntini Amos Rexissä hamaan tulevaisuuteen. Jonotus ei ole minun juttuni.

Ilta oli jo pitkällä ja pimeä, ennen kuin suoriuduin kotosalle pääkaupunkimatkaltani. Alun perin oli tarkoitus jäädä kaupunkiin yöksi, mutta suunnitelmat muuttuivat ja ajelin vilä illalla kotiin. Kotona on ihmisen hyvä olla, vaikka hienoa oli taas piipahtaa katsomassa maailman menoa. Käväisen taas uudestaan, kunhan keksin hyvän tekosyyn.