Palkkatyöhön

Olen käytännössä ollut yrittäjä jo 26 vuotta. Olin jonkin aikaa niin sanotusti ”vieraalla” töissä, mutta käytännössä tein töitä yrittäjänä, mutta laskutus kulki toisen yrityksen kautta. Itse hankin asiakkaat ja tein työt ja lähetin laskut jne. Eli juuri niin kuin yrittäjänäkin. Nyt tuli aika vetää viiva, laskea yhteen ja tehdä päätös, jatkaakko yrittäjänä, tai siirtyä vieraan palvelukseen. Lopputulos oli jo etukäteen kokolailla kirkas, mutta ihan omalle itselle piti aukottomasti todistaa, kuinka paljon tällä hetkellä tekee töitä ja kuinka niukan korvauksen siitä saa. Laski miten vain, oli tulos lohduton.

Kipeää teki tietysti se että tavallaan piti heittää roskiin 26 vuotta kestänyt työsarka ja tunnustaa, ettei tämä toimi – enää. Mutta aika pitkäänhän tämä toimi; välillä ihan pirun hyvinkin. Surutyö piti tehdä ja viettää toiminimen peijaiset. Tai ei yritystä lopullisesti kuopata. Kutistuu vain minimiin ja teen sen puitteissa joitakin juttuja, kun jää aikaa. Uskon että näin on hyvä. Tämänhetkisen tiedon perusteella. Tulevaisuutta kun en vieläkään pysty ennustamaan.

Netissä täyttelin työhakemuksen rekryfirman sivuilla. Aikaa kului ja viimein rekryfirmasta soitettiin. Kyseltiin jotakin ja luvattiin palata asiaan työhaastattelun muodossa. Kului viikko jos toinenkin. Lopulta soitin takaisin ja kysyin missä mennään. ”Soitit hyvään aikaan. Pääsetkö heti haastatteluun” vastattiin. Sanoin olevani matkalla Saloon terästä ostamaan. Lupasin tehdä U-käännoksen ja palata kymmenkunta kilomeriä takaisin. Ei ollut tarpeen. Sovimme lopulta haastattelun seuraavaksi aamuksi. Perjantaiaamuna menin haastatteluun ja kahden henkilön voimin tentattiin tekemisiäni ja osaamisiani.

Kun parinkymmenen minuutin haastattelu oli ohi, tuli mieleeni vanha fraasi, älkää soittako meille, me soitamme teille…Mutta toisin kävi. Kysyttiin tulisinko maanantaina töihin. Lupasin tulla maanantaina, mutta en tiistaina, sillä sille päivälle oli jo aikaa sitten sovittu kurssin veto, enkä voinut näin kalkkiviivoilla enää perua ja pettää lupaamiani. Mutta sitten tulet taas keskiviikkona töihin. Lupasin tulla, ja sillä tiellä ollaan.

Odotan tältä valinnaltani aika paljon, ja paljon odotus sisältää myös paljon paljon pelkoja. Kun on oikeista töistä ollut sivussa reilut 26 vuotta, niin astun aika lailla uuteen maailmaan. Kaikki uusi ja tuntematon on pelottavaa ja varmasti niistä suuri osa on ennakkoluuloja, mutta varmasti tulen kompuroimaan myös ennelta odottamattomiin kynnyksiin.

Olen jännän äärellä.

 

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.