Sain ensimmäisen tilipussini neljännesvuosisataan! Tuli kummallinen olo. Vähän nauratti, vähän itketti mutta jollain kummallisella tavalla olin iloinen. Ehkä myös epäuskoinenkin. Tilipäivän aamuna piti katsoa kännykän pankkiapsista oliko sinne tilille oikeasti tullut rahaa.

Tässä palkkatyössäni teen töitä metallin parissa. Tittelini on koneistaja, eli ajan ns. CNC-konetta. Computer Numeric Control -laitetta. Kansanomaisemmin olen sorvari. Poikkeaa sepän työstä n. 99%, mutta se voi olla hyväkin. Horjuva pohjatieto koneistuksesta ja CNC -maailmasta oli Ikaalisten käsi- ja taideteollisuuskoulutuksesta, joten aivan pohjalta ei tarvinnut aloittaa. Ei aivan, mutta melkein.

Hiukan olen pelännyt jonkinlaista kulttuurishokkia, yrittäjäelämästä ”oikeaan” työelämään siirtymisessä. Pohjimmiltaan työ on kuitenkin työtä, se ei eroa mitenkään. Voihan olla että komplikaatiot tulevat myöhemmin, jos tulevat.

Paljon on asioita joita ei vieraalle töitä tehdessä tarvitse itse toimittaa. Ne tulevat kuin manulle illallinen. Työasut, suojalasit, kuulosuojaimet, työkasineet jne. jne. Terveydenhuolto ja moni muu asia toimii vaikka en laita tikkua ristiin näiden asioiden eteen. Odotan myös jännityksellä Pekkaspäivää, jollaista en ole vielä koskaan viettänyt. On myönnettävä että en vielä edes tiedä onko minulla sellainen ja mistä asian voin tarkistaa. Se selvinnee kun sen aika on.

Tuota palkkapäivää juhlistin ohakemalla pullon talousviskiä ja hyvää syötävää. Tuntui että olin sijoittanut tilipussini ensimmäiset euroni hyvin! Ainakin näin tilipäivänä tuntui että valitsemani tie on oikea.