Jo pidemmän aikaa on toisessa kengässä hiertänyt kivi – Brompton merkkinen. Kaikki oli vielä hyvin kun vain katselin nettisivuja, kuvia ja videoita Bromptonin valmisatuksesta ja Brompton pyröräilijäin mestaruuskilpailuista jne. Sitten pari seuraamaani pyöräily vloggaajaa sekaantui tähän viikattavaan fillariin. Arkku naulattiin umpeen kun sain vaimon veljeltä Bromptonin lainaksi.

Wikipedia, tuo kaikkitietävä virtuaalinen sanakirja kertoo asiasta seuraavaa:

”Brompton on Englannissa valmistettava taittopolkupyörä. Bromptoneille on yhteistä se, että ne voidaan taittaa ja varastoida melko pieneen tilaan. Polkupyörästä valmistetaan erilaisia malleja, joiden ominaisuudet vaihtelevat varusteiden mukaan. Bromptonin kehittäminen alkoi vuonna 1975, ja pyörän suunnittelija Andrew Richie jätti pyörän patentin vuonna 1979.”

Mutta tarina alkoi näin… Cinellin runkoon kokoamani sinkula/fixi löysi Espoosta uuden kodon ja luisuin ankaraan pyöräpuutoksen tilaan. Aloin katsella pyöriä, etenkin näitä viikattavia malleja. Bromptonit ovat arvokkaita ja koetin löytää toisen merkkistä, edullisempaa vaihtoehtoa. Yksikään niistä ei sytyttänyt. Olivat painavia, rumia ja notkuvia himmeleitä. Olin tietämättäni tehnyt jo päätöksen.

Sitten alkoi seuraava vaihe. Itselleni vakuuttelu hankinnan tarpeellisuudesta …tai oikeastaan välttämättömyydestä sekä hankkimattomuuden murentaminen terveydellisillä, ekologisilla ja taloudellisilla syillä. Ihmismieli on eriskummallinen kun se pystyy kääntämään taloudellisen menetyksen mittavaksi rahavirraksi päinvastaiseen suuntaan, jonka myötä terveys ja hyvinvointi samalla exponentaalisesti kasvavat.

Kun uuden pyörän hankinta alkaa olla itsestään selvyys, alkaa markkinoiden kartoitus ja sen oikean metsästys. Sen on oltava jollakin tavoin halvempi, kuin esimerkiksi kallein mahdollinen vaihtoehto. Siitä saa taas yhden argumentin kun joutuu perustelemaan hankintaansa. – ”se oli niin älyttömän halpa että olisi ollut totaalista hölmöyttä olla ostamatta”.

Olin jo jonkun aikaa seurannut brittien kauppaa käytetyistä Bromptoneista. Ajattelin brexitin, punnan kehnon kurssin ja kulkutaudin painaneen hintoja entisestään. Erehdyin. Käytettyjen Bromptonein hinnat olivat nousseet käsittämättömän korkeiksi. Koetin e-bayssä huudella joitakin, mutta hinnat karkasivat tavoittamattomiin. Availin uudelleen kotimaisten nettimarkkinoiden sivuja ja katselin jopa ihan uusien hintoja.

Sitten se löytyi!
Netissä selaillessa löytyi yksi Brompton, joka oli ollut jo jonkin aikaa myynnissä, ihan kotosuomessa. Oliko se unohtunut listan hännille tms. mutta siellä se oli. Väri ei ehkä juuri se mitä eniten halajan ja stongakin tuo erikoinen himmeli, jota voisi jopa rumaksi mainita. Pienen neuvottelun jälkeen sovimme kaupoista ja muutaman päivän päästä kävin hakemassa pyörän itselleni. Väri ei livenä nähtynä ollut ollenkaan niin röyhtäsyttävä kuin pelkäsin. Pyörää oli pidetty hyvin ja säilytetty ilmeisesti koko ajan sisätiloissa.

Oli kova kuume päästä ajamaan pyörää, mutta piti kiiruhtaa töihin, ilatavuoroon. Kynnenen jälkee illalla ajelin pyörällä ensimmäiset metrit firman parkkihallissa. Vaihteet tuntuivat vaativan säätöä ja toinen takajarrupala oli löystynyt miltei irti. Muuten pyörä oli aivan tip top. Hyväkuntoinen työmatkatykki ihan käytön jäljiltä. Pesu ja pieni huolto ja tien päälle! Olin onnellinen Bromptonin omistaja.

Selvisi myös että ohjaustangon lisäksi menisi satulaputki vaihtoon. Vakiotolppa kun osoittautui inan verran lyhyeksi, vaikka käänteelin satulan kiinnikkeet ylösalaisin, jolloin saa pari senttiä istumakorkeutta lisää.

Kilometrejä kertynee näin alkuun enempikin, kun vimma on huipussaan.

Tervetuloa Brompton!