Bompton on nyt kulkenut tiiviisti mukana autossa ja olen keksinyt monia tekosyitä ajella Bromptonillani. Käyn säännöllisesti naapurikylässä tarkistelemassa tiettyjä asioita ja se on yksi oiva syy päästä ulkoiluttamaan pyörää, ja päätä.

Eihän tämä mikään raketti ole, kaukana siitä. Hiukan äkkinäinen ohjailtavakin, kun maantietykkiini vertaa. Maastossa ja kehnoilla teillä se on kovin huono. Mutta jokin tässä pyörässä kuitenkin kiehtoo. Se on laadukasta työtä. Sen myötä varmasti kestävä. Nippelivammaisena on kiva säätää ja nyhertää kaikenlaista. Bromptoniin saa paljon kivoja lisävarusteita ja osia että sitä voi tuunailla miltei loputtomasti. Kaikkein parasta, Brompton kulkee kepeästi mukana. Pienen fillarilenkin voi heittää aina kun siltä tuntuu. Taittopyöräksi se on uskomattoman toimiva ja notkumaton kulkupeli.

Ohjaustangon lenkura tulee muuttumaan, kunhan keksin mikä korkeus on minun mitoille sopiva. Luulen että lokasuojatkin saavat kyytiä, ja jäävät hyllyyn pahan päivän varalle. Ehkäpä vielä jotain muutakin pientä säätöä luvassa.