Ei ollut tarkoitus tehdä tänä talvena fillaria, mutta toisin kävi. Meni saman kaavan mukaan, niin kuin aikaisemminkin. Löytyy sopivalla hinnalla runko, jota ei voi olla ostamatta. Ostan rungon talteen, jotta sitten joskus voi koota siitä toimivan fillarin. Runko tuli siis ostettua, ja muutaman päivän päästä keskiön laakeri jne jne. Lähti lapasesta, niin kuin aikaisemminkin. Tuo kulkutauti siivitti asiaa aika lailla; ei ollut oikein muutakaan tekemistä. Miksi ei siis kasailisi tätä teräsrunkoista kuljinta ihan pikkasen eteenpäin. Siitä se sitten lähti…

Hyvä pyörähän siitä tuli, vaikka kovin vähän olen sillä ehtinyt ajaa. Alku näyttää lupaavalta. Teräsrunkoinen on mukava ajettava, ja kun en enää otakellolla aikaa lenkillä, on tuo lupsakampi runko mulle kuin nenä päähän. Tarakka pitää tietysti olla ja takapuoleni on tykästynyt noihin Brooksin satuloihin. Sellainen tuli tähänkin.

Vanteet oli tehtaan jäljiltä kovin kehnosti pinnattu. Ne pitää vielä tiukkailla, mutta ensiavuksi tuli toiset vanteet, sillä sattumalta voitin Instagramissa kilpailun jossa oli kiekkopari palkintona. Pitkää oletin että tuo on taas näitä Afrikkalaisen prinssin viestejä, mutta olihan tuo uskottava, kun toistamiseen kysyttiin, että millaisen setin sinä haluat. Edellisestä arpaonnesta oli varmaan 40 vuotta. Silloin voitin kamman ja nipun pyykkipoikia.