5 vuotta 1 kuukausi ja 9 päivää

Tuon verran on eläkeikään, jos eläkeikä ei karkaa kauemmaksi ennen sitä. tai kuolo korjaa. Aikaisintaan tuona päivänä pääsen eläkkeelle, jos oikein hyvin käy

Tänään tympi, erikoisesti työnteko. Palkkatyössä ihan normipäivä, mutta silti otti koteloon – ihan kaikki. Illlaksi, oikeiden töiden jälkeen, olin luvannut tehdä vanhalle asiakkaalle yhden kalvosulkeisen, presentaation, kun hienosti sanotaan. Se oli vapauttavaa, vaikka duunia olikin. Miten jonkun kuvan paikan tuumiminen ja fontin koon muokkaaminen voi olla rentouttavaa. Välillä ihmettelen sitä itsekin. Sitä kun ei tämän reippaan neljännesvuosisadan jälkeenkään miellä työksi. Tai on se työtä – LUOMISTYÖTÄ!

Kollega laittoi viestin. Mietti sitä, että olisiko jo syksyllä viirus sen verran helpottanut että pääsisi omiin töihin takaisin. Nämä ”oikeat” työt kun alkavat häntäkin piinata.

Tuohon eläkkeeseenkin on vielä niin riivatun pitkä aika.

Että sellaista

Eläkeikä

Piti käydä tarkistamassa milloin olisi edes mahdollista päästä eläkkeelle. ATK:stahan kaikki nykyään löytyy, myös mun ensimmäinen eläkepäivä. Sun oma löytyy sieltä myös ->

Eli 1.5.2026 voi olla mun ensimmäinen eläkepäiväni. Jos haluan vaatimattoman eläkkeeni täysimääräisenä, olisi odotettava 1.102027 asti. Mutta kyllä, valoa tunnelin päässä, vaikka muutama vuosi pitäisi vielä sinnitellä.

Olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut tehdä oikeastaan koko aikuisikäni työtä jossa viihdyn ja joka on palkinnut muutenkin kuin taloudellisesti. Monasti vain muuten kuin taloudellisesti. Sitten tulivat eteen realiteetit ja taloudellinen vaakakuppi tuli voimakkaasti merkittävämmäksi. Lopulta menin ”oikeisiin töihin”.

Aikaisemmin olin hiukan huvittunut, kun yksi jos toinenkin kavereista laskeskeli päiviä eläkkeeseen. Olinhan juuri vastikään kouluttautunut uuteen ammattiin. Sitten menin niin sanotusti vieraalle töihin. Huomasin miettiväni eläkkeelle siirtymistä minäkin.

Muutaman kuukauden päästä töissä rupesin miettimään eläkettä, sen pienuutta, sen tavoittamista ja sinne ehjänä selviytymistä. Ja nyt kirjoitan siitä tänne ATK:hon.

Että sellaista

Lähtölaskenta on alkanut

Tästä se alkaa. Koruton kertoma, alati vanhenevan miehen matkasta eläkkeelle. Tämä on päivä yksi, ja matka alkaa. Teemana olkoon ehjänä eläkkeelle. Tavoite joka joskus tuntui itsestään selvältä. Sitten se alkoi kalvaa epäilys. Nyt siitä on tullut tavoite, joka välillä tuntuu pakenevan, ja välillä taas tuntuu että se taitaa sittenkin olla saavutettavissa. Tästä tulee kertomus tästä kilpajuoksusta aikaa vastaan. Tässä taistelussa kaikki keinot ovat sallittuja. Vastustaja aika saneli säännöt. Minulla ei siinä asiassa ollut sanan sijaa. Näillä säännöillä tässä ulottuvuudessa on pelattava.

Että sellaista.

Brompton kävi täällä – Helsinki

Posti toi paketin, Englannista asti. Mieleisen paketin toikin. Paketillinen metalliputkia – Bromptoniin pidemmän satulaputken ja vähemmän kippuran stongan.

Piti käydä vielä tämän jälkeen Hellsingin kaupungissa ostoksilla. Kun kävin jälkikasvua moikkaamassa, samalla piipahdin Classic Biken myymälässä. On muuten hyvä palvelu ja käymisen arvoinen paikka, monestakin syystä. Tästä joskus myöhemmin enemmän.

Hellsingin keikalla piti käydä useammassa paikassa ja fillari on kyllä Hellsingin keskustassa ketterin tapa liikkua pisteiden välillä. Autolla keskustan tuntumaan ja siitä jatkaen fillarilla – resepti on toimiva ja tulen sitä toteuttamaan aina kun mahdollista.

Classic Biken keikan lisäksi tuli ajeltua Baanaa ja visiteerattua tuossa uudessa korskeassa kirjastossa Oodissa. Eli ruumiin ja hengen kulttuuria tuli ammennettua isolla kirkolla, muun visiteeraamisen lisäksi. Kilsoja ei kovin paljon kertynyt, mutta viihteellistähän tällainen kruisailu on.

Kotiin tultua alkoi sitten vimmattu tuunaaminen ja fillarin muokkaus itselle sopivaksi mitoiltaan ja muodoltaan. Satulaputki turhan lyhyen tilalle, ohjaustanko omaan käteen osuvammaksi, korskeat kädensijat uuteen stongaan sekä etuhaarukkaan koukku tuon lokasuojien mukana poistuneen koukun tilalle.

Suurta mielihyvää tuotti taas huomata että Brompton oli taas askelen tai kaksi lähempänä täydellisyyttä. Nyt oli ajettavuus kokolailla kohdallaan. Seuraavaksi jotain pientä vielä. Ennen kuin Englanti irroittautuu EU:sta ja homma menee vaikeaksi. Ihan kaikkea kun ei saa täältä kotosuomesta.

Brompton kävi täällä – Kosken kylä

Taustalla Kosken Kartanon Herefordit lounastamassa

Bompton on nyt kulkenut tiiviisti mukana autossa ja olen keksinyt monia tekosyitä ajella Bromptonillani. Käyn säännöllisesti naapurikylässä tarkistelemassa tiettyjä asioita ja se on yksi oiva syy päästä ulkoiluttamaan pyörää, ja päätä.

Eihän tämä mikään raketti ole, kaukana siitä. Hiukan äkkinäinen ohjailtavakin, kun maantietykkiini vertaa. Maastossa ja kehnoilla teillä se on kovin huono. Mutta jokin tässä pyörässä kuitenkin kiehtoo. Se on laadukasta työtä. Sen myötä varmasti kestävä. Nippelivammaisena on kiva säätää ja nyhertää kaikenlaista. Bromptoniin saa paljon kivoja lisävarusteita ja osia että sitä voi tuunailla miltei loputtomasti. Kaikkein parasta, Brompton kulkee kepeästi mukana. Pienen fillarilenkin voi heittää aina kun siltä tuntuu. Taittopyöräksi se on uskomattoman toimiva ja notkumaton kulkupeli.

Ohjaustangon lenkura tulee muuttumaan, kunhan keksin mikä korkeus on minun mitoille sopiva. Luulen että lokasuojatkin saavat kyytiä, ja jäävät hyllyyn pahan päivän varalle. Ehkäpä vielä jotain muutakin pientä säätöä luvassa.