Lahnajärvi ja Patteri Cruising

Taisi olla kolmas kerta kun kävin tässä hurmoksellisessa uskonvahvistus kokouksessa …sähköautojen kokoontumisajoissa. Mukava tapahtuma, vaikka oli pimeä ja muutenkin kolkko ilma. Ei kuitenkaan pakkasta. Kuvittelin paikalla olevan parisenkymmentä sähköautoilijaa, mutta toisin kävi. Seitsemän – kahdeksankymmentä sähkökuljinta kävi paikalla …niin ja sähkörekka!

Sain taas vaimon Leafin lainaksi, että pääsi kuolaamaan uusia sähköautoja – ja vanhoja. Tullessani oli paikalla vielä tuo MAN:nnin sähkörekka, joten en ensin tajunnut sähkökäyttöiseksi. Rekka polistui varhaisessa vaiheessa paikalta, ja tuumailin että olisin odottanut Volvolta ensimmäistä rekkavierailua. He kun ovat kovasti hehkuttaneet sähkörekkojensa kehittelyä. Mutta Lahnajärvellä kävi siis MAN.

Eniten kuitenkin kiinnostivat nuo henkilöautot, ja pikkupakut. Pakuja ei ollut ainuttakaan paikalla. Tuo sähkökäyttöinen paku kun tuntuu nyt siltä todennäköisimmältä seuraavalta hankinnalta. Sitten kun tuo Citroen C3 Picasso hamassa tulevaisuudessa tulee tiensä päähän.

On joitain asioita, jotka näisttä Patteri Cruising tapahtumissa viehättää. Perusidea on toimiva, eli tapahtumissa maahantuojat maksavat kävijöille kahvit ja pullat ja antavat sähköautojaan koeajettaviksi. Suomalaisia aina kiinnostaa ilmainen kahvi ja ämpärit, joihin ei vielä ole onneksi jouduttu turvautumaan. Veikkaan että tapahtuman kävijät ovat mitä otollisin maaperä istuttaa tätä sähköautoilun ilosanomaa, ja tehdä myös kauppaa.

Naisoletetut ovat vähintään yhtä innostuneita sähköautoista kuin miehet. Oli sydäntä lämmittävää seurata sivusta kun naishenkilö selitti toiselle sähköautomallien eroja ja hienouksia termein jotka minulle, vanhalle rasvanäpille, olivat outoja tai juuri ja juuri ymmärryksen rajamailla. Naisoletetut näistä jutustelivat kuin jokapäiväisistä asioista konsanaan. Näin sen kuuluu olla. Sukupuolesta riippumatta osaajat opastavat polun alkutaipaleella olevia karttamaan juurakoita, valitsemaan sen juohevamman polun.

Toinen hauska tapaus oli kun avattiin ”konepelti”. Ympärille kerääntyi joukko kiinnostuneita, niin kuin enne vanhaan, mutta nyt ei haukoteltu sylinterimäärää, kaasuttimien kurkkujen ammotusta tai pakosarjan avaruutta, vaan tavaratilaa! Näppärää lokeroa latauskaapelille, tai muulle mukavalle reissu tilbehöörille. Maailma muuttuu eskoseni, ja hyvä niin. Bensiini katku hälvenee, päivä päivältä.

Tältä tämä näyttää tässä minun kuplassani. Minun joka käyn näissä oikeaoppisten hengennostatus tapahtumissa ja imen itseeni kaiken käsillä olevan informaation näistä sähköllä kulkevista vempeleistä. Myöntää täytyy, että tämä on muokannut myös arvojani. Luen mielelläni artikkelin, joka kertoo tulevaisuuden vihreämmästä talon lämmitystekniikasta ja hiilivapaista vaihtoehdosta merenkulun ja ilmailun saralla. Eikä vain sähköisistä vaihtoehdosita, vaan kaikesta, joka saisi maailman luopumaan öljyn kanssa löträämisestä.

Mutta siitä iloitsen, että muutos on jo tapahtunut ja ankarasta vastarinnasta huolimatta olemme olleet matkalla oikeaan suuntaan jo hyvän aikaa. Muutkin näkevät tämän, vaikka ehkä myöhemmin. Varmin merkki siitä on markkinatalous. Se on ajanut sähköllä ja vedyllä jo pitkään. Näihin ei kannata pörssissä enää sijoittaa pikavoittojen toivossa. Tämä juna on jo mennyt.

Viisi vuotta ja seitsemän päivää

…eläkkeeseen. Ja kaikki hyvin – olosuhteet huomioon ottaen. Tänään muutuin teräsmieheksi. Korona rokotteen vaikutus on nyt siis täysitehoinen. Näin on Pfizer minulle antanut kertoa. Olen siis teflonmies. Mikään ei tartu. No ei nyt kuitenkaan ihan sellainen olo, mutta huojentunut kyllä. Paljon paremmalta tuntuu tuo tartuntojen, koronaan kuolleiden pääluvun lasku. Suunta on oikea.

Kollegaa moikkaamassa. Hiljainen kaveri tämä Lauri
Kollegaa moikkaamassa. Hiljainen kaveri tämä Lauri.

Fillarilla ajelu sai taas takapakkia kun aamulla ulos katsoessa maa oli taas kerran kietoutunut tuohon kalman kalpeaan lumivaippaan. Voi paska että osasi masentaa. Olisipa satanut tuon lumen edes viikolla, mutta kun lomapäivänä lauantaina! Jäi lauantailenkki ajamatta. Katselin aamulla vielä hetken ikkunasta pihalle ja painuin takaisin pehkuihin.

No jokin piristää viikonloppua, eli sapuskan tekeminen. En oikein keksinyt mitä tekisi, niin kaivelin kännykästä duunikaverin vinkkaaman bataattilaatikon reseptin. Vaimo ideoi uunissa valmistetut tortillarullat, ja vot, viikonlopun safkat oli toteutusta vaille valmiit. Nykyään kun viikot syödään koko lailla eines ruokaa niin viikonloppuna maistuu entistä paremmin slowfood. Aikaisemmin kun tein duunin kokonaan täällä kotikonttorilla niin tuli tehtyä sapuskat aika pitkälti itse. Nyt on tullut luisteltua siitä ja arki menee eines ruokaa mutustellen.

Ruoasta on tullut vuosi vuodelta tärkeämpi asia. Tulee mietittyä sen terveellisyyttä ja ennen kaikkea makua. Itse asiassa vähän kaikessa tulee mietittyä noita terveysvaikutuksia. Johtuuko siitä, että elämä on kääntynyt ehtoopuolelle ja alkaa painaa ajatus vielä jäljellä olevista päivistä, mene ja tiedä.

Tapahtui yhtenä yönä hauska asia. Olen koulupojasta asti pitänyt suunnattomasti kummallisesta lajista nimeltä Trial. Nimenomaan moottoripyörällä ajettavasta Trialista. Kovin moni ei pysty ymmärtämään mikä kiehtoo moottoriurheilu lajissa jossa ajetaan hankalissa olosuhteissa ja kävelyvauhtia. Minusta se on kuningaslaji. On aina ollut ja tulee näköjään olemaan. Vuosien jälkeen näin taas unen jossa ajoin kovin hankalaa jaksoa Trial pyörällä ja onnistuin täydellisesti, nolla virhepistettä. Sanoinkuvaamaton tunne. Tätä onnistumisen iloa on hyvin hyvin – hyvin vaikea selittää ihmiselle joka ei lajia tunne. Voin kuitenkin vakuuttaa että tuollaisen unen jälkeen hymyilyttää koko seuraavan päivän. Tällaisia tunteita kun voisi tiristellä tiivisteeksi ja vaikka pillerin muotoon, olisi maailmanlaajuinen hittituote kehitetty. Ehkäpä nuo huimausaineet ovatkin sellaisia, mutta kun en ole sellaisia kokeillut, en osaa niistä sen enempää kommentoida. Toivottavasti jokainen löytää oman Trial lajinsa ja saavat kokea saman. Muuten joutuvat turvautumaan niihin huimausaineisiin 🙂

Työ on vitu___nut viime aikoina erityisen paljon. Mutta enää vain viisi vuotta ja seitsemän päivää. Se auttaa jaksamaan.

Että sellaista

Viisi vuotta ja kuusitoista päivää

…eläkkeeseen. Ja lopultakin jotain hyötyä näistä krempoistani. Lista oli sen verran vakuuttava, että sain koronarokotteen. Uskomaton lumevaikutus. Pelkkä tieto siitä että saan rokotteen, huojensi mieltä. Ja kun oli piikitetty niin olo vaan parani, vaikka todellinen vaikutus tulee vasta 12 päivän päästä.

Fillariakin veivasin viime sunnuntaina. Ajelin hissukseen normaalin iltalenkin. Ihmeen kivuttomasti tuo meni, vaikka liikkumattomuuden tila on kestänyt melkein vuoden. Ei nyt ihan liikkumattomuuden tilassa, mutta liikunta on jäänyt kolmannekseen siitä mitä se on viimeiset kymmenen vuotta ollut. Vaan suunta on oikea.

Tämä sivujen päivityskin on taas mukavampaa kun sain hankittua särkyneen läppärin tilalle toisen. Yhden firman vanha. Kierrätystä tämäkin. Jollain kummallisella tavalla mieltä virkistää kun voi antaa vanhalle koneelle jatkoaikaa ja ihan hyötykäyttöä. Itse asiassa sain toisenkin läppärin, joka on kehnommassa hapessa. Kaipaa uuden akun. Purin sen tänään ja kaivelin akun pois. Korvaava akku löytyy ihan kotosuomesta, eikä ollut hinnalla pilattu, vaikka Omenakoneeseen tuleekin. 79€ on omenakoneen osasta vähän.

Nyt kun on tuo pyöräilykaisi avattu, tuli taas vimmatusti selailtua fillareihin liittyviä sivuja. Viikattavaan pyörään tuli tilattua eteen kevyt tavarateline ja näyttää siltä, että takateline saa kyytiä ja joutuu karsittujen osien loodaan. Bromptonin takateline on muutenkin hiukan epäonnistuneen näköinen kyhäelmä. Minun silmissäni ainakin. Brompton muuttuu pikku hiljaa enemmän ja enemmän mieleisekseni.

Mutta taas vähän lähempänä eläkettä, ja se on kovin mieleinen ajatus.

Että sellaista

5 vuotta 1 kuukausi ja 9 päivää

Tuon verran on eläkeikään, jos eläkeikä ei karkaa kauemmaksi ennen sitä. tai kuolo korjaa. Aikaisintaan tuona päivänä pääsen eläkkeelle, jos oikein hyvin käy

Tänään tympi, erikoisesti työnteko. Palkkatyössä ihan normipäivä, mutta silti otti koteloon – ihan kaikki. Illlaksi, oikeiden töiden jälkeen, olin luvannut tehdä vanhalle asiakkaalle yhden kalvosulkeisen, presentaation, kun hienosti sanotaan. Se oli vapauttavaa, vaikka duunia olikin. Miten jonkun kuvan paikan tuumiminen ja fontin koon muokkaaminen voi olla rentouttavaa. Välillä ihmettelen sitä itsekin. Sitä kun ei tämän reippaan neljännesvuosisadan jälkeenkään miellä työksi. Tai on se työtä – LUOMISTYÖTÄ!

Kollega laittoi viestin. Mietti sitä, että olisiko jo syksyllä viirus sen verran helpottanut että pääsisi omiin töihin takaisin. Nämä ”oikeat” työt kun alkavat häntäkin piinata.

Tuohon eläkkeeseenkin on vielä niin riivatun pitkä aika.

Että sellaista

Eläkeikä

Piti käydä tarkistamassa milloin olisi edes mahdollista päästä eläkkeelle. ATK:stahan kaikki nykyään löytyy, myös mun ensimmäinen eläkepäivä. Sun oma löytyy sieltä myös ->

Eli 1.5.2026 voi olla mun ensimmäinen eläkepäiväni. Jos haluan vaatimattoman eläkkeeni täysimääräisenä, olisi odotettava 1.102027 asti. Mutta kyllä, valoa tunnelin päässä, vaikka muutama vuosi pitäisi vielä sinnitellä.

Olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut tehdä oikeastaan koko aikuisikäni työtä jossa viihdyn ja joka on palkinnut muutenkin kuin taloudellisesti. Monasti vain muuten kuin taloudellisesti. Sitten tulivat eteen realiteetit ja taloudellinen vaakakuppi tuli voimakkaasti merkittävämmäksi. Lopulta menin ”oikeisiin töihin”.

Aikaisemmin olin hiukan huvittunut, kun yksi jos toinenkin kavereista laskeskeli päiviä eläkkeeseen. Olinhan juuri vastikään kouluttautunut uuteen ammattiin. Sitten menin niin sanotusti vieraalle töihin. Huomasin miettiväni eläkkeelle siirtymistä minäkin.

Muutaman kuukauden päästä töissä rupesin miettimään eläkettä, sen pienuutta, sen tavoittamista ja sinne ehjänä selviytymistä. Ja nyt kirjoitan siitä tänne ATK:hon.

Että sellaista