Sähköä ilmassa

Sähkötaksi Amsterdamissa 2019

Selailin aamiaisella kolmea tämän päivän lehteä. Jokaisessa oli ainakin yksi juttu sähköautoilusta, tai siihen oleellisesti liittyvästä asiasta. Yhdessä lehdistä oli parikin laajaa artikkelia. Näinkö tämä sähköautovastaisuus alkaisi hiukan taittua?

Joku, kun en vaan muista nimeä, histoorikko kertoi että tämä jyrkkä vastarinta edeltää useimmiten asian lopullista läpimurtoa. Uskon historian tuntijaan ja odotan että markkinoille tulee sellaisia vähäpäästöisiä autoja, joihin minullakin on varaa. Kaikki asiakaskäynnit, painavat teräkset ja pajatuotteet kun eivät polkupyörällä hoidu, eikä tässä kohdassa julkinen liikenne ole vaihtoehto.

Ajatus

Tämä asia tuli korvieni väliin varmaan jo vuosi sitten, mutta se ei oikein tahdo pysyä siellä. Niin kuin jotkin ideat, niin tämäkin, taitaa vaivata niin pitkään kunnes sen toteuttaa. Se että onko tämän toteuttaminen hyvä vai huono asia, ei tiedä kukaan.

Olin retkipyörällä koluamassa metsäautoteitä ja muita päällystämättömiä kulkuväyliä. Lenkin puolivälissä ajatus kristallisoitui ja oli pistettävä vauhti seis ja kilautettava kaverille.

– Mitäs tykkäisit jos olis sellainen ratapyöräily jossa olis alaikäraja 50. Siis sellanen aikuisten pyöräilytapahtuma, ja velodromilla?

– Täh. Että se olis siis 50+ ikäsille ja radalla. Milläs siellä ajettas?

Jatka lukemista ”Ajatus”

Fillarimessut

Viimeinkin pääsin GoExpo messuille. Fillarimessut on ollut agendalla jo pitkään, mutta aina on ollut jotain muuta ”tärkeämpää” tekemistä. Kolmena vuonna olen kalenteriin messut merkinnyt j ane siitä yli viivannut. Tänä vuonna onnisti.

Näkymä messujen Panorama baarista

Messujen fillariosuus lienee aikaisempina vuosina ollut hiukan laajempi, mutta olihan tuolla paljon nähtävää nytkin. Aika moni aikaisemmin käyneistä sanoi fillarimessujen nahistuneen entisestä. Vähemmän näytteilleasettajia jne. Olisiko messupaikan neliöhinnan katto jo tullut vastaan?

Jatka lukemista ”Fillarimessut”

Kevään merkit

Toivottavasti tästä ei tule perinne! Vuosi sitten remontteerasin tuota työhevostani – samasta syystä. Etujousi oli poikki. Edellisvuonna katsoin että toisen puolen jousi oli jo vaihdettu, joten jätin sen paikalleen. No parisen viikkoa sitten katkesi sekin. Katsastus häämöttää, joten ei auttanut kuin lähteä varaosakaupoille, uuden jousen ja iskarin laakerin hankintaan.

Tästä se lähtee…

Onneksi pääsin tälläkin kerralla naapurin konehalliin jousiremontille, eikä tarvinnut pihatalkoilla askaroida. Minulla kun on kummallinen päähänpinttymä, että kaikki autoremontit on tehtävä itse. No ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että korjaamot ovat kalliita, eikä lompakko aina tahdo venyä niiden hintoihin.

Jatka lukemista ”Kevään merkit”

Maasturista retkipyöräksi IV

Ollaan siinä vaiheessa, että oikeastaan kaikki rensselit ovat saapuneet ja niitä on nyt soviteltu paikoilleen. Eiköhän tuosta oiva retkiratsu muodostu. Ehkä sellainen pieni pussukka stongaan vielä ja jotakin. Empiirinen tutkimus lumien sulettua kertoo sitten tarkemmin tarkistamisen paikat.

Reput on vähän onnettoman näköiset, kun ne on täynnä natinkia, eli rutattua hesaria

Tällä setupilla kulkee hiukan kampetta mukana, ostokset jne. Etutarakalle mahtuu vielä vaikka telttiä ja makuupussia tms. Ja etuhaarukassakin on vielä kiinnikkeitä jollekin tarpeelliselle, ja ainakin tarpeettomalle. Kolme isoa juomapudelia on mukavasti käsillä. Tai ainakin teoriassa. Kaikki hakee paikkansa, kunhan kenttätestit alkavat. Kuvasta puuttuu vielä pumppu, joka on omassa telineessään pystypukessa.

Jatka lukemista ”Maasturista retkipyöräksi IV”

Pieni lenkki keskeisessä euroopassa

Lenkki on sitten heitetty. Koko lailla meni suunnitelmien mukaan, mutta mahtuuhan noihin 2644 ajettuun kilometriin myös yllätyksiä, mutta onneksi niitä pieniä.

Amulla kovin aikaisin piti taas joutua lentokentälle. Vermaan ensimmäistä kertaa lähtömuodollisuudet olivat melkeinpä läpi kävelyä. Mukana oli vain käsimatkatavarat ja lennon lähtöselvitys oli tehty jo etukäteen. Eikä turvatarkastuksessa löytynyt ainuttakaan linkkaria taskuista, niin kuin parina edellisenä kertana on käynyt. Pakollinen stoppi lentoaseman irkkubaarissa ja sitten lähtöportille.

Olin ajoissa lähtöportilla, ja niin olivat muutkin. Kaikki istumapaikat oli varattu, mutta ajattelin kuitenkin käväistä miesten huoneessa ennen lähtöä. Vessasta palattuani hämmästyin kovasti. Lähtöportti oli tyhjä ja kaikki portille jonottavat olivat kadonneet. Portille oleva monitori ilmoitti että portti on suljettu! Olin hiukan pöllämystynyt. Hetken siinä kummasteltuani tuli paikalle henkilökunnan edustaja joka valaisi asiaa. Portti on viimetingassa vaihtunut ja oli suorittava pikapikaa alakertaan.

Jatka lukemista ”Pieni lenkki keskeisessä euroopassa”