Liikunta- ja nuorisolautakunnan kokous

Syksy saapuu ja valtuuston ja lautakuntien kokoukset. Eilen oli syyskauden ensimmäinen Liikunta- ja nuorisolautakunnan kokous.

Saimme lopultakin pulkkaan lautakunnan pitkään työstämät strategiat.

Syksy saapuu ja valtuuston ja lautakuntien kokoukset. Eilen oli syyskauden ensimmäinen Liikunta- ja nuorisolautakunnan kokous. Loma lienee tehnyt hyvää, sillä paikalla olivat kaikki lautakunnan jäsenet, sekä kunnanhallituksen edustaja. Vain teknisen puolen edustaja oli estynyt tulemaan.

Saimme lopultakin pulkkaan lautakunnan pitkään työstämät strategiat. Nyt menevät Nuoriso- ja liikuntastrategiat vielä kunnanvaltuuston hyväksyttäviksi. Jännä nähdä millä tavoin ne otetaan siellä vastaan. Lautakunnista tuli oikeastaan vain pieniä tarkennuksia ja ohjelmat hyväksyttiin käytännössä sellaisinaan. Mukava juttu.

Lautakunnan budjetti käytiin läpi ja se on nyt, kaikesta huolimatta, vain reilun kaksi prosenttia kasvanut edellisestä. Ei ollenkaan huono juttu sekään.

Lempäälän ja Vesilahden maaseudun kehittämistyöryhmän (karmea sanahirviö) ehdotus nuorten toimintarahasta sai positiivisen vastaanoton, mutta tämänhetkisen tilanteen vuoksi asiaa ei voida nyt toteuttaa. Vuoden 2012 on tilanne toinen ja silloin olisi tomintarahan toteutuminen kenties mahdollista. Lempäälä näyttää olevan ajatusta vastaan, mutta ei liene mahdotonta ajatella toimintaraha-asian toteuttamista Vesilahden omana hankkeena. Mutta siis vasta vuonna 2012, kun on edellytykset asian eteenpäin viemiseksi.

Naamakirja näyttää tulleen jäädäkseen. Nuoriso käyttää nykyisin kovin suuren osan tietokoneella käyttämästään ajasta Facebookin ja Youtuben parissa. Siitä on virinnyt ajatus oman Facebook-sivun perustamisesta Liikunta- ja nuorisotoimelle. Kovin moni kunta ja kunnan toimija on jo Facebookissa, joten miksi emme siis mekin. Ainoa asia joka vielä tarkistetaan on se että Facebook-sivun avaaminen on kunnan viestintäpolitiikan mukainen. Eilisessä kokouksessa emme vielä saaneet asiasta selkoa.

Kokouksessa oli, jälleen kerran, mukava ilmapiiri. Liikunta- ja nuorisostrategioiden valmistuminen ja budjetin hyväksyminen kierittivät suuren kiven lautakunnan jäsenten sydämiltä.

Ja kokoukset jatkuvat. Tänään illalla alkaa kaksipäiväinen valtuustoseminaari. Tai oikeammin, kaksi iltaa menee Kirkonkylällä seminaarissa. Mieltä hievelee se, että seminaariin ei nyt matkata kauas, vaan kuluja säästäen väki kokoontuu Kirkonkylän yläasteelle. Säästö se on pienikin säästö.

Seminaarin aiheena on kunnan strategisten painopisteiden päivittäminen. Ei sen laajempaa kysymystä tällä kertaa 🙂 Katsotaan mitä seminaari tuo tullessaan.

Kesä meni

Kesä meni niin kuin pitikin. Kovasti tuli taas haalittua tekemisiä, ja aika paljon jäi tekemättä. Hyvä niin. Vatsahaavan kerkeää hankkia kesän jälkeenkin.

Kesän alussa kävimme Raunin kanssa Sirniön seppäkylässä kurssilla. Haaveilin puukkokurssista, mutta se oli täysi ja jonossakin parisenkymmentä inehmoa. Läksimme kuitenkin Sirniöön puukkokurssin alkamispäiväksi, sillä eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka joku peruu. No kukaan ei perunut, mutta sain valokuvailla ja norkoilla paikanpäällä eräänlaisena kuunteluoppilaana.

Lopulta alkoi meidän oma seppäkurssimme ja otin haasteelliseksi tavoitteeksi valmistaa itselleni pajapihdit. Kenttäahjon kun olin saanut talven aikana jo tehdyksi, mutta pihtejä uupui. Ensin paukuttelimme pari naulaa ja sen jälkeen tositoimiin. Seppäopettajamme löi kouraani paksun kangen, josta oli tarkoitus nuijia sievät pajapihdit. Huh. No pitkällisen takomisen jälkeen pihdit syntyivätkin ja sen kaveriksi hiilihanko. Pajani tarvekalut alkoivat olla koossa. Rauni teki kurssilla itselleen korun ja amppelitelineen. Nätit tulivat niistäkin.

Iltaisin pääsimme savusaunaan pesulle ja loppuehtoo menikin sitten laavulla makkaraa syöden, rupatellen ja lauleskellen. Viimeisenä iltanamme oli laavulla porukkaa sankasti. Silloin sytytettiin tervahauta, josta syystä paikalla oli miltei koko kylän väki, sekä matkojen takaa tulleita. Hauta sytytettiin juhlavin menoin. Soitto, laulu ja tanssi kruunasivat juhlan.

Seppäviikosta jäi kovasti hyvä mieli ja ajatuksissa kangastelee jo seuraava kurssi. Ehkäpä, kuka tietää.

Loman loppuun oli vielä lisää kättentaitoja kartuttavaa kurssia tiedossa. Raunin veli on innokas ukulelen soittaja ja hän sai meidän innostettua mukaan whalesilaisen Pete Howlettin kurssille ukulelea rakentamaan. Pete vakuutti että jokainen saa rakennetuksi hyvän ja toimivan ukulelen. Hän lupasi käyttää kurssinjälkeiset illat meidän tohelluksiamme korjaillen, niin että viimeisenä päivänä jokaisella on itse valmistettu ja kauniisti soiva ukulele.

Olin ehkä hiukan skeptinen tuon kurssin suhteen. Kuinka muutamassa päivässä saa rakennetuksi hyvän soittimen. Pelkäsin, että tekeminen on jonkinlaista palapelin kasaamista, valmiista osista. No onneksi näin ei ollut, vaan aika paljon oli työstämistä, jokaisessa osasessa. Kurssi oli myös mukava kielikylpy, sillä puolet porukasta oli ulkomaalaisia, niin ja kurssin vetäjä tietysti. Oppilaita oli Hongkongista, Saksasta, Englannista ja Tanskasta. Niin ja tietysti Suomesta.

Kurssin ajan majoituspaikkanamme oli Hämeenlinnan kaupungin omistama pientila, joka oli muutettu jonkinlaiseksi majoituspaikaksi. Iltaisin me teimme porukalla sapuskaa ja ukulele soi nuotiolla joskus pitkäänkin. Aamulla oli kuitenkin aikaisin aloitettava taas koululla, sillä jokainen päivä oli käytettävä tehokkaasti hyväksi, jos mieli saada soittimensa ajoissa valmiiksi.

Kirjava porukka lopulta hitsaantui tiiviiksi yhteisöksi, josta oli viimeisenä päivänä haikea luopua. Vaihtelimme yhteystietoja ja lupasimme tavata mm. Facebookissa. Näin kävikin ja olemme pitäneet yhteyttä kurssin jälkeenkin. Samoin kun on muutama Sirniön kurssin kävijä. Tuollainen intensiivinen viikko näyttää sitovan kovin erilaisetkin ihmiset aika lujasti toisiinsa. Se on kovin mukavaa. Ystäviä ja tuttavia ei kai koskaan voi olla liiaksi.

Ihan koko kesä ei mennyt kursseillessa, vaan ehdimme käymään sukuloimassakin, Lemillä ja Rautalammilla. Pari Citikka-tapahtumaa tuli myös nähdyksi. Mökillä olisin halunnut olla pidempäänkin, sillä rakenteilla ollut huone jäi vielä lattiapinnaltaan kesken. No, syksyn pimeinä iltoina voi taas ajella mökille, lattiaa remontoimaan.

Kesä on nyt takana ja edessä kylmä ja sateinen syys. En ole syksy, enkä varsinkaan talvi-ihminen. Silti on mukava taas palata arkeen ja töiden pariin. Siksikin, että on paikattava kesän tekemää armotonta lommoa lompakossa 🙂

Paluu julkiselle palvelimelle

Oman palvelimen kanssa on hiukan ongelmia, joten varmuuden välttämiseksi avasin uudelleen vanhan blogini tälle Worpressin palvelimelle. Toivottavasti saisin oman palvelimeni kuntoon pian, ettei tarvitsisi jatkaa näin.

Ukkonen murensi meiltä tänä kesänä kaksi ukkossuojaa ja kaksi ADSL-modeemia sekä tämän työkoneeni emolevyn. Parin viikon odottelun jälkeen sian maahantuojalta uuden emolevyn ja pääsin jatkamaan töitäni. Emolevyn asentaminen ei ollutkaan aivan yksiselitteinen asia. Onneksi sain poikani Timon avittamaan asiassa, sillä muuten olisi tullut kokonaan uuden koneen hankinta eteen.

No tämä tältä erää. Palaan tänne, jos en tuota palvelintani saa pelaamaan uuden ADSL-modeemin kanssa.