Viisi vuotta ja kuusitoista päivää

…eläkkeeseen. Ja lopultakin jotain hyötyä näistä krempoistani. Lista oli sen verran vakuuttava, että sain koronarokotteen. Uskomaton lumevaikutus. Pelkkä tieto siitä että saan rokotteen, huojensi mieltä. Ja kun oli piikitetty niin olo vaan parani, vaikka todellinen vaikutus tulee vasta 12 päivän päästä.

Fillariakin veivasin viime sunnuntaina. Ajelin hissukseen normaalin iltalenkin. Ihmeen kivuttomasti tuo meni, vaikka liikkumattomuuden tila on kestänyt melkein vuoden. Ei nyt ihan liikkumattomuuden tilassa, mutta liikunta on jäänyt kolmannekseen siitä mitä se on viimeiset kymmenen vuotta ollut. Vaan suunta on oikea.

Tämä sivujen päivityskin on taas mukavampaa kun sain hankittua särkyneen läppärin tilalle toisen. Yhden firman vanha. Kierrätystä tämäkin. Jollain kummallisella tavalla mieltä virkistää kun voi antaa vanhalle koneelle jatkoaikaa ja ihan hyötykäyttöä. Itse asiassa sain toisenkin läppärin, joka on kehnommassa hapessa. Kaipaa uuden akun. Purin sen tänään ja kaivelin akun pois. Korvaava akku löytyy ihan kotosuomesta, eikä ollut hinnalla pilattu, vaikka Omenakoneeseen tuleekin. 79€ on omenakoneen osasta vähän.

Nyt kun on tuo pyöräilykaisi avattu, tuli taas vimmatusti selailtua fillareihin liittyviä sivuja. Viikattavaan pyörään tuli tilattua eteen kevyt tavarateline ja näyttää siltä, että takateline saa kyytiä ja joutuu karsittujen osien loodaan. Bromptonin takateline on muutenkin hiukan epäonnistuneen näköinen kyhäelmä. Minun silmissäni ainakin. Brompton muuttuu pikku hiljaa enemmän ja enemmän mieleisekseni.

Mutta taas vähän lähempänä eläkettä, ja se on kovin mieleinen ajatus.

Että sellaista

Brompton kävi täällä – Helsinki

Posti toi paketin, Englannista asti. Mieleisen paketin toikin. Paketillinen metalliputkia – Bromptoniin pidemmän satulaputken ja vähemmän kippuran stongan.

Piti käydä vielä tämän jälkeen Hellsingin kaupungissa ostoksilla. Kun kävin jälkikasvua moikkaamassa, samalla piipahdin Classic Biken myymälässä. On muuten hyvä palvelu ja käymisen arvoinen paikka, monestakin syystä. Tästä joskus myöhemmin enemmän.

Hellsingin keikalla piti käydä useammassa paikassa ja fillari on kyllä Hellsingin keskustassa ketterin tapa liikkua pisteiden välillä. Autolla keskustan tuntumaan ja siitä jatkaen fillarilla – resepti on toimiva ja tulen sitä toteuttamaan aina kun mahdollista.

Classic Biken keikan lisäksi tuli ajeltua Baanaa ja visiteerattua tuossa uudessa korskeassa kirjastossa Oodissa. Eli ruumiin ja hengen kulttuuria tuli ammennettua isolla kirkolla, muun visiteeraamisen lisäksi. Kilsoja ei kovin paljon kertynyt, mutta viihteellistähän tällainen kruisailu on.

Kotiin tultua alkoi sitten vimmattu tuunaaminen ja fillarin muokkaus itselle sopivaksi mitoiltaan ja muodoltaan. Satulaputki turhan lyhyen tilalle, ohjaustanko omaan käteen osuvammaksi, korskeat kädensijat uuteen stongaan sekä etuhaarukkaan koukku tuon lokasuojien mukana poistuneen koukun tilalle.

Suurta mielihyvää tuotti taas huomata että Brompton oli taas askelen tai kaksi lähempänä täydellisyyttä. Nyt oli ajettavuus kokolailla kohdallaan. Seuraavaksi jotain pientä vielä. Ennen kuin Englanti irroittautuu EU:sta ja homma menee vaikeaksi. Ihan kaikkea kun ei saa täältä kotosuomesta.

Äitienpäiväajot velodromilla

On jo jonkin aikaa pääkopassa hiertänyt ajatus kokeilla ratapyöräilyä, siis ihan kuntoilumielessä. Kun hakee suorituspaikkoja täällä kotosuomessa, niin on olemassa ilmeisesti vain kaksi paikkaa. Helsingin Velodromi ja sitten Kupittaan Velodromi. Näistä kahdesta tuo Turun rata on kuntoilijalle ehkä se helpommin lähestyttävä, etenkin kun matka Kupittaalle taitaa olla hippasen lyhyempi, kun täältä Perniön metsistä lähtee.

Jatka lukemista ”Äitienpäiväajot velodromilla”

Ajatus

Tämä asia tuli korvieni väliin varmaan jo vuosi sitten, mutta se ei oikein tahdo pysyä siellä. Niin kuin jotkin ideat, niin tämäkin, taitaa vaivata niin pitkään kunnes sen toteuttaa. Se että onko tämän toteuttaminen hyvä vai huono asia, ei tiedä kukaan.

Olin retkipyörällä koluamassa metsäautoteitä ja muita päällystämättömiä kulkuväyliä. Lenkin puolivälissä ajatus kristallisoitui ja oli pistettävä vauhti seis ja kilautettava kaverille.

– Mitäs tykkäisit jos olis sellainen ratapyöräily jossa olis alaikäraja 50. Siis sellanen aikuisten pyöräilytapahtuma, ja velodromilla?

– Täh. Että se olis siis 50+ ikäsille ja radalla. Milläs siellä ajettas?

Jatka lukemista ”Ajatus”