Viisi vuotta ja seitsemän päivää

…eläkkeeseen. Ja kaikki hyvin – olosuhteet huomioon ottaen. Tänään muutuin teräsmieheksi. Korona rokotteen vaikutus on nyt siis täysitehoinen. Näin on Pfizer minulle antanut kertoa. Olen siis teflonmies. Mikään ei tartu. No ei nyt kuitenkaan ihan sellainen olo, mutta huojentunut kyllä. Paljon paremmalta tuntuu tuo tartuntojen, koronaan kuolleiden pääluvun lasku. Suunta on oikea.

Kollegaa moikkaamassa. Hiljainen kaveri tämä Lauri
Kollegaa moikkaamassa. Hiljainen kaveri tämä Lauri.

Fillarilla ajelu sai taas takapakkia kun aamulla ulos katsoessa maa oli taas kerran kietoutunut tuohon kalman kalpeaan lumivaippaan. Voi paska että osasi masentaa. Olisipa satanut tuon lumen edes viikolla, mutta kun lomapäivänä lauantaina! Jäi lauantailenkki ajamatta. Katselin aamulla vielä hetken ikkunasta pihalle ja painuin takaisin pehkuihin.

No jokin piristää viikonloppua, eli sapuskan tekeminen. En oikein keksinyt mitä tekisi, niin kaivelin kännykästä duunikaverin vinkkaaman bataattilaatikon reseptin. Vaimo ideoi uunissa valmistetut tortillarullat, ja vot, viikonlopun safkat oli toteutusta vaille valmiit. Nykyään kun viikot syödään koko lailla eines ruokaa niin viikonloppuna maistuu entistä paremmin slowfood. Aikaisemmin kun tein duunin kokonaan täällä kotikonttorilla niin tuli tehtyä sapuskat aika pitkälti itse. Nyt on tullut luisteltua siitä ja arki menee eines ruokaa mutustellen.

Ruoasta on tullut vuosi vuodelta tärkeämpi asia. Tulee mietittyä sen terveellisyyttä ja ennen kaikkea makua. Itse asiassa vähän kaikessa tulee mietittyä noita terveysvaikutuksia. Johtuuko siitä, että elämä on kääntynyt ehtoopuolelle ja alkaa painaa ajatus vielä jäljellä olevista päivistä, mene ja tiedä.

Tapahtui yhtenä yönä hauska asia. Olen koulupojasta asti pitänyt suunnattomasti kummallisesta lajista nimeltä Trial. Nimenomaan moottoripyörällä ajettavasta Trialista. Kovin moni ei pysty ymmärtämään mikä kiehtoo moottoriurheilu lajissa jossa ajetaan hankalissa olosuhteissa ja kävelyvauhtia. Minusta se on kuningaslaji. On aina ollut ja tulee näköjään olemaan. Vuosien jälkeen näin taas unen jossa ajoin kovin hankalaa jaksoa Trial pyörällä ja onnistuin täydellisesti, nolla virhepistettä. Sanoinkuvaamaton tunne. Tätä onnistumisen iloa on hyvin hyvin – hyvin vaikea selittää ihmiselle joka ei lajia tunne. Voin kuitenkin vakuuttaa että tuollaisen unen jälkeen hymyilyttää koko seuraavan päivän. Tällaisia tunteita kun voisi tiristellä tiivisteeksi ja vaikka pillerin muotoon, olisi maailmanlaajuinen hittituote kehitetty. Ehkäpä nuo huimausaineet ovatkin sellaisia, mutta kun en ole sellaisia kokeillut, en osaa niistä sen enempää kommentoida. Toivottavasti jokainen löytää oman Trial lajinsa ja saavat kokea saman. Muuten joutuvat turvautumaan niihin huimausaineisiin 🙂

Työ on vitu___nut viime aikoina erityisen paljon. Mutta enää vain viisi vuotta ja seitsemän päivää. Se auttaa jaksamaan.

Että sellaista

Viisi vuotta ja kuusitoista päivää

…eläkkeeseen. Ja lopultakin jotain hyötyä näistä krempoistani. Lista oli sen verran vakuuttava, että sain koronarokotteen. Uskomaton lumevaikutus. Pelkkä tieto siitä että saan rokotteen, huojensi mieltä. Ja kun oli piikitetty niin olo vaan parani, vaikka todellinen vaikutus tulee vasta 12 päivän päästä.

Fillariakin veivasin viime sunnuntaina. Ajelin hissukseen normaalin iltalenkin. Ihmeen kivuttomasti tuo meni, vaikka liikkumattomuuden tila on kestänyt melkein vuoden. Ei nyt ihan liikkumattomuuden tilassa, mutta liikunta on jäänyt kolmannekseen siitä mitä se on viimeiset kymmenen vuotta ollut. Vaan suunta on oikea.

Tämä sivujen päivityskin on taas mukavampaa kun sain hankittua särkyneen läppärin tilalle toisen. Yhden firman vanha. Kierrätystä tämäkin. Jollain kummallisella tavalla mieltä virkistää kun voi antaa vanhalle koneelle jatkoaikaa ja ihan hyötykäyttöä. Itse asiassa sain toisenkin läppärin, joka on kehnommassa hapessa. Kaipaa uuden akun. Purin sen tänään ja kaivelin akun pois. Korvaava akku löytyy ihan kotosuomesta, eikä ollut hinnalla pilattu, vaikka Omenakoneeseen tuleekin. 79€ on omenakoneen osasta vähän.

Nyt kun on tuo pyöräilykaisi avattu, tuli taas vimmatusti selailtua fillareihin liittyviä sivuja. Viikattavaan pyörään tuli tilattua eteen kevyt tavarateline ja näyttää siltä, että takateline saa kyytiä ja joutuu karsittujen osien loodaan. Bromptonin takateline on muutenkin hiukan epäonnistuneen näköinen kyhäelmä. Minun silmissäni ainakin. Brompton muuttuu pikku hiljaa enemmän ja enemmän mieleisekseni.

Mutta taas vähän lähempänä eläkettä, ja se on kovin mieleinen ajatus.

Että sellaista

Brompton kävi täällä – Helsinki

Posti toi paketin, Englannista asti. Mieleisen paketin toikin. Paketillinen metalliputkia – Bromptoniin pidemmän satulaputken ja vähemmän kippuran stongan.

Piti käydä vielä tämän jälkeen Hellsingin kaupungissa ostoksilla. Kun kävin jälkikasvua moikkaamassa, samalla piipahdin Classic Biken myymälässä. On muuten hyvä palvelu ja käymisen arvoinen paikka, monestakin syystä. Tästä joskus myöhemmin enemmän.

Hellsingin keikalla piti käydä useammassa paikassa ja fillari on kyllä Hellsingin keskustassa ketterin tapa liikkua pisteiden välillä. Autolla keskustan tuntumaan ja siitä jatkaen fillarilla – resepti on toimiva ja tulen sitä toteuttamaan aina kun mahdollista.

Classic Biken keikan lisäksi tuli ajeltua Baanaa ja visiteerattua tuossa uudessa korskeassa kirjastossa Oodissa. Eli ruumiin ja hengen kulttuuria tuli ammennettua isolla kirkolla, muun visiteeraamisen lisäksi. Kilsoja ei kovin paljon kertynyt, mutta viihteellistähän tällainen kruisailu on.

Kotiin tultua alkoi sitten vimmattu tuunaaminen ja fillarin muokkaus itselle sopivaksi mitoiltaan ja muodoltaan. Satulaputki turhan lyhyen tilalle, ohjaustanko omaan käteen osuvammaksi, korskeat kädensijat uuteen stongaan sekä etuhaarukkaan koukku tuon lokasuojien mukana poistuneen koukun tilalle.

Suurta mielihyvää tuotti taas huomata että Brompton oli taas askelen tai kaksi lähempänä täydellisyyttä. Nyt oli ajettavuus kokolailla kohdallaan. Seuraavaksi jotain pientä vielä. Ennen kuin Englanti irroittautuu EU:sta ja homma menee vaikeaksi. Ihan kaikkea kun ei saa täältä kotosuomesta.

Uutta kohti

Eilen, tiistaina, kävin allekirjoittamassa työsopimuksen.

Aloitan maanataina Salon IoT Campuksella VSP:llä. Pari viikkoa menee koulutuksen merkeissä. Ihan mukavaa oppia taas jotain uutta ja erilaista. Pikavisiitillä tuoreissa toimitiloissa totesin ainakin maiseman olevan kohdallaan. Näkymä yläkerroksista on yli kaupungin. Ihan jännää ja mukavaa alkamassa – näin uskon.

Ja kännykän kelenterikin kilautti viestiä. On aika karistaa tomut pyörästä, sillä syksyllä itselleni laatima treeniohjelma alkaa. Se on tarpeen, sillä kesäksi on taas suunnitteilla pidempää pyöräretkeä. Mutta niistä joskus myöhemmin.

Talvi onkin ollut saamattomuuden aikaa. Pimeys väsytti ja olin vähän väliä kipeänä. Liikkuminen on jäänyt todella vähiin. Onneksi nyt mennään ilman kipulääkettä, joten tekosyyt liikkumattomuuteen alkavat olla vähissä. Päivässäkin on pituutta, joten ehtii töiden jälkeen vielä pienelle lenkillekin.

Tästä tää lähtee.

E-Caravaanari

Viikonloppu häämöttää – vihdoinkin. Raskas työviikko alkaa olla taputeltu. Laitan heti aamusta kännykällä viestin asuntoautollemme: “Lähdetään illalla reissuun.” Auto vastaa että se lataa akkunsa heti, sillä aurinko paistaa täydeltä terältä. Auto on säästä ajan tasalla pimeässä autotallissammekin, sillä se tarkkailee kotitalon katolla olevien aurinkopaneelien tuottoa sekä sääennusteita, ja valikoi edullisimman hetken akkujensa lataukseen.

Työpäivä on lopultakin ohi, ja kotipihaan saapuessani puhelin taskussani ilmoittaa viestistä. Matkailuauto viestittää: “Akut on ladattu, mutta vesitankki kaipaa täydennystä.” Menen sisälle autotallin kautta ja täytän vesitankin.

Jatka lukemista ”E-Caravaanari”