Viikon 39 kuva

Kierrettiin uuden automallin kanssa Suomea. Kaksi viikkoa ajeltiin sähkö Škodalla jälleenmyyjän liikkeestä toiseen. Tuli Škoda tutuksi. Uudella sähköautolla – jossa oli kaikki mahdolliset herkut – ajelu oli erittäin mukavaa. Pitkästä aikaa oli oikein nautinto istua auton ratissa, kunnes... ...oli kotiinpaluun aika, ja rupesin illan pimeydessä hämmentämään käyntiin omaa vanhaa dieselkuljintani. Kantapäät koskettivat jälleen maahan. Nyt... Continue Reading →

Viikon 35 kuva

Aamiainen. Taas oli valo kohdallaan jolloin ihan perus aamiainen näyttää jotenkin juhlalliselta. Ehkä aamiainen maistuukin paremmalta, kun valaistus on oikean lainen. Osa ruoan maittavuudesta liittyy esillepanoon ja ehkä näin ollen myös valaistukseen. Koetan vältellä näitä ruokakuvia, mutta kun tuo ruoka ja ruoan laitto on niin lähellä sydäntä, niin väkisin tämä aihe välillä lipsahtaa. Uusin villitykseni... Continue Reading →

Viikon 33 kuva

Kovasti taas laahaa nämä päivitykset, mutta hiljaa hyvä tulee, ainakin wanhan sanonnan mukaan. Nyt kun on tuo makro-objektiivi olemassa, niin tulee noita ötököitäkin kuvattua. Hauskojahan nämä ja välillä aika hurjan näköisiä, kun niitä isompaan kokoon suurentelee. Tämä veijari on ihan omasta pihasta bongattu. Tuolla makrolla kuvaillessa ei juuri tarvitse pihamaata pidemmälle mennä, sillä kuvattavaa löytyy... Continue Reading →

Syksyinen pyöräretki

Teksti Tuli sateeton päivä, eikä tuulikaan juuri riivannut. Tuli pakottava tarve lähteä tuulettamaan taittopyörääni Bromptonia. Mutta miksi piti lähteä Bromptonilla, hiekkatielle ja metsäpoluille kehnosti soveltuvalla taittopyörällä. No kun se oli ovensuussa odottamassa valmiina, ja renkaat oli juuri vaihdettu. Tekosyyksi voi siis kirjata koeajon. Brompton on hauska pyörä. Sillä kurvaileminen saa hyvälle mielelle, eikä tarvitse suorittaa.... Continue Reading →

Syksy tulee, takin vahaus

Vanha takkini taitaa olla jo monen mielestä tullut maaliin, mutta tuosta mukavasta vahakangastakista on vain niin vaikea luopua. Päätin siis vielä kerran vahailla takin uudelleen, kun syksykin painaa päälle – ja sateet. Ehkä pari paikkaakin, noihin pahimpiin kulumakohtiin. Vahakangastakkihan on kovin pitkäikäinen, kun siitä vähän pitää huolta. Ihan loputtomiin ei kuitenkaan, siis jos sitä takkia... Continue Reading →

A WordPress.com Website.

Ylös ↑