Brompton kävi täällä – Helsinki

Posti toi paketin, Englannista asti. Mieleisen paketin toikin. Paketillinen metalliputkia – Bromptoniin pidemmän satulaputken ja vähemmän kippuran stongan.

Piti käydä vielä tämän jälkeen Hellsingin kaupungissa ostoksilla. Kun kävin jälkikasvua moikkaamassa, samalla piipahdin Classic Biken myymälässä. On muuten hyvä palvelu ja käymisen arvoinen paikka, monestakin syystä. Tästä joskus myöhemmin enemmän.

Hellsingin keikalla piti käydä useammassa paikassa ja fillari on kyllä Hellsingin keskustassa ketterin tapa liikkua pisteiden välillä. Autolla keskustan tuntumaan ja siitä jatkaen fillarilla – resepti on toimiva ja tulen sitä toteuttamaan aina kun mahdollista.

Classic Biken keikan lisäksi tuli ajeltua Baanaa ja visiteerattua tuossa uudessa korskeassa kirjastossa Oodissa. Eli ruumiin ja hengen kulttuuria tuli ammennettua isolla kirkolla, muun visiteeraamisen lisäksi. Kilsoja ei kovin paljon kertynyt, mutta viihteellistähän tällainen kruisailu on.

Kotiin tultua alkoi sitten vimmattu tuunaaminen ja fillarin muokkaus itselle sopivaksi mitoiltaan ja muodoltaan. Satulaputki turhan lyhyen tilalle, ohjaustanko omaan käteen osuvammaksi, korskeat kädensijat uuteen stongaan sekä etuhaarukkaan koukku tuon lokasuojien mukana poistuneen koukun tilalle.

Suurta mielihyvää tuotti taas huomata että Brompton oli taas askelen tai kaksi lähempänä täydellisyyttä. Nyt oli ajettavuus kokolailla kohdallaan. Seuraavaksi jotain pientä vielä. Ennen kuin Englanti irroittautuu EU:sta ja homma menee vaikeaksi. Ihan kaikkea kun ei saa täältä kotosuomesta.

Uutta kohti

Eilen, tiistaina, kävin allekirjoittamassa työsopimuksen.

Aloitan maanataina Salon IoT Campuksella VSP:llä. Pari viikkoa menee koulutuksen merkeissä. Ihan mukavaa oppia taas jotain uutta ja erilaista. Pikavisiitillä tuoreissa toimitiloissa totesin ainakin maiseman olevan kohdallaan. Näkymä yläkerroksista on yli kaupungin. Ihan jännää ja mukavaa alkamassa – näin uskon.

Ja kännykän kelenterikin kilautti viestiä. On aika karistaa tomut pyörästä, sillä syksyllä itselleni laatima treeniohjelma alkaa. Se on tarpeen, sillä kesäksi on taas suunnitteilla pidempää pyöräretkeä. Mutta niistä joskus myöhemmin.

Talvi onkin ollut saamattomuuden aikaa. Pimeys väsytti ja olin vähän väliä kipeänä. Liikkuminen on jäänyt todella vähiin. Onneksi nyt mennään ilman kipulääkettä, joten tekosyyt liikkumattomuuteen alkavat olla vähissä. Päivässäkin on pituutta, joten ehtii töiden jälkeen vielä pienelle lenkillekin.

Tästä tää lähtee.

E-Caravaanari

Viikonloppu häämöttää – vihdoinkin. Raskas työviikko alkaa olla taputeltu. Laitan heti aamusta kännykällä viestin asuntoautollemme: “Lähdetään illalla reissuun.” Auto vastaa että se lataa akkunsa heti, sillä aurinko paistaa täydeltä terältä. Auto on säästä ajan tasalla pimeässä autotallissammekin, sillä se tarkkailee kotitalon katolla olevien aurinkopaneelien tuottoa sekä sääennusteita, ja valikoi edullisimman hetken akkujensa lataukseen.

Työpäivä on lopultakin ohi, ja kotipihaan saapuessani puhelin taskussani ilmoittaa viestistä. Matkailuauto viestittää: “Akut on ladattu, mutta vesitankki kaipaa täydennystä.” Menen sisälle autotallin kautta ja täytän vesitankin.

Jatka lukemista ”E-Caravaanari”

Palkkatyöhön II

Sain ensimmäisen tilipussini neljännesvuosisataan! Tuli kummallinen olo. Vähän nauratti, vähän itketti mutta jollain kummallisella tavalla olin iloinen. Ehkä myös epäuskoinenkin. Tilipäivän aamuna piti katsoa kännykän pankkiapsista oliko sinne tilille oikeasti tullut rahaa.

Tässä palkkatyössäni teen töitä metallin parissa. Tittelini on koneistaja, eli ajan ns. CNC-konetta. Computer Numeric Control -laitetta. Kansanomaisemmin olen sorvari. Poikkeaa sepän työstä n. 99%, mutta se voi olla hyväkin. Horjuva pohjatieto koneistuksesta ja CNC -maailmasta oli Ikaalisten käsi- ja taideteollisuuskoulutuksesta, joten aivan pohjalta ei tarvinnut aloittaa. Ei aivan, mutta melkein. Jatka lukemista ”Palkkatyöhön II”