Palkkatyöhön II

Sain ensimmäisen tilipussini neljännesvuosisataan! Tuli kummallinen olo. Vähän nauratti, vähän itketti mutta jollain kummallisella tavalla olin iloinen. Ehkä myös epäuskoinenkin. Tilipäivän aamuna piti katsoa kännykän pankkiapsista oliko sinne tilille oikeasti tullut rahaa.

Tässä palkkatyössäni teen töitä metallin parissa. Tittelini on koneistaja, eli ajan ns. CNC-konetta. Computer Numeric Control -laitetta. Kansanomaisemmin olen sorvari. Poikkeaa sepän työstä n. 99%, mutta se voi olla hyväkin. Horjuva pohjatieto koneistuksesta ja CNC -maailmasta oli Ikaalisten käsi- ja taideteollisuuskoulutuksesta, joten aivan pohjalta ei tarvinnut aloittaa. Ei aivan, mutta melkein. Jatka lukemista ”Palkkatyöhön II”

Palkkatyöhön

Olen käytännössä ollut yrittäjä jo 26 vuotta. Olin jonkin aikaa niin sanotusti ”vieraalla” töissä, mutta käytännössä tein töitä yrittäjänä, mutta laskutus kulki toisen yrityksen kautta. Itse hankin asiakkaat ja tein työt ja lähetin laskut jne. Eli juuri niin kuin yrittäjänäkin. Nyt tuli aika vetää viiva, laskea yhteen ja tehdä päätös, jatkaakko yrittäjänä, tai siirtyä vieraan palvelukseen. Lopputulos oli jo etukäteen kokolailla kirkas, mutta ihan omalle itselle piti aukottomasti todistaa, kuinka paljon tällä hetkellä tekee töitä ja kuinka niukan korvauksen siitä saa. Laski miten vain, oli tulos lohduton.

Kipeää teki tietysti se että tavallaan piti heittää roskiin 26 vuotta kestänyt työsarka ja tunnustaa, ettei tämä toimi – enää. Mutta aika pitkäänhän tämä toimi; välillä ihan pirun hyvinkin. Surutyö piti tehdä ja viettää toiminimen peijaiset. Tai ei yritystä lopullisesti kuopata. Kutistuu vain minimiin ja teen sen puitteissa joitakin juttuja, kun jää aikaa. Uskon että näin on hyvä. Tämänhetkisen tiedon perusteella. Tulevaisuutta kun en vieläkään pysty ennustamaan.

Jatka lukemista ”Palkkatyöhön”

Lightyear

Hauska projekti jonka etenemistä on mielenkiintoista seurata. Toivotaan että siivet kantaa ja projektista syntyy ihan oikea auto. Kaikki edelletykset siihen ovat (ainakin vielä) olemassa.

Tällaisena sähköautouskovaisena on hykerryttävää löytää näitä tulevaisuuden projekteja. Vaikka itse en sähköautoa omistakaan, ei se yhtään lannista intoa seurata tätä genreä. Olen aivan varma, että tämä vuosi (ehkä jo edellisvuosi) on täällä Suomessa käännöspiste sähkautoilun saralla. Kateutta herättää norjalaisten liikenteen sähköistymisen seuraaminen, mutta niillä on sitä öljyrahaa ja diiba daaba. Niillä on halu. Meillä on muutosvastarinta, joka vauvan askelin on onneksi antamassa periksi.

Ruotsissa lentäminen vähenee ja ihmiset kärsivät jopa lentohäpeästä. Ei kehdata kertoa naapurille että taas tuli käytyä Espanjan aurinkorannikolla – lentäen. Suomessa lentäminen lisääntyy. Lihan syönti on kääntynyt länsinaapurisamme laskuun, meillä lihan syöminen edelleen lisääntyy. Mutta katsotaan jokusen vuoden kuluttua. Olemme aina hiihtäneet perässä tässä pohjoismaiden joukkueessa, joten eiköhän nämä asiat pitkässä juoksussa korjaannu. Ja minäkin saan hankittua vähempipäästöisen auton tuon dieselpakun tilalle.

Honda e

Hondalta tulossa pieni sähköauto, jollaisen voisin kuvitella hankkivani itsellenikin, vaikka väärän merkkinen onkin. Hauskan oloinen laite…

Rangekin olisi ihan passeli ja jos tuohon saisi jonkinlaisen vetokoukun peräkärryä varten niin vot! Sen jälkeen ei puuttuisi enää kuin tukeva nippu rahaa 😦

Äitienpäiväajot velodromilla

On jo jonkin aikaa pääkopassa hiertänyt ajatus kokeilla ratapyöräilyä, siis ihan kuntoilumielessä. Kun hakee suorituspaikkoja täällä kotosuomessa, niin on olemassa ilmeisesti vain kaksi paikkaa. Helsingin Velodromi ja sitten Kupittaan Velodromi. Näistä kahdesta tuo Turun rata on kuntoilijalle ehkä se helpommin lähestyttävä, etenkin kun matka Kupittaalle taitaa olla hippasen lyhyempi, kun täältä Perniön metsistä lähtee.

Jatka lukemista ”Äitienpäiväajot velodromilla”

Sähköä ilmassa

Sähkötaksi Amsterdamissa 2019

Selailin aamiaisella kolmea tämän päivän lehteä. Jokaisessa oli ainakin yksi juttu sähköautoilusta, tai siihen oleellisesti liittyvästä asiasta. Yhdessä lehdistä oli parikin laajaa artikkelia. Näinkö tämä sähköautovastaisuus alkaisi hiukan taittua?

Joku, kun en vaan muista nimeä, histoorikko kertoi että tämä jyrkkä vastarinta edeltää useimmiten asian lopullista läpimurtoa. Uskon historian tuntijaan ja odotan että markkinoille tulee sellaisia vähäpäästöisiä autoja, joihin minullakin on varaa. Kaikki asiakaskäynnit, painavat teräkset ja pajatuotteet kun eivät polkupyörällä hoidu, eikä tässä kohdassa julkinen liikenne ole vaihtoehto.

Ajatus

Tämä asia tuli korvieni väliin varmaan jo vuosi sitten, mutta se ei oikein tahdo pysyä siellä. Niin kuin jotkin ideat, niin tämäkin, taitaa vaivata niin pitkään kunnes sen toteuttaa. Se että onko tämän toteuttaminen hyvä vai huono asia, ei tiedä kukaan.

Olin retkipyörällä koluamassa metsäautoteitä ja muita päällystämättömiä kulkuväyliä. Lenkin puolivälissä ajatus kristallisoitui ja oli pistettävä vauhti seis ja kilautettava kaverille.

– Mitäs tykkäisit jos olis sellainen ratapyöräily jossa olis alaikäraja 50. Siis sellanen aikuisten pyöräilytapahtuma, ja velodromilla?

– Täh. Että se olis siis 50+ ikäsille ja radalla. Milläs siellä ajettas?

Jatka lukemista ”Ajatus”