Äitienpäiväajot velodromilla

On jo jonkin aikaa pääkopassa hiertänyt ajatus kokeilla ratapyöräilyä, siis ihan kuntoilumielessä. Kun hakee suorituspaikkoja täällä kotosuomessa, niin on olemassa ilmeisesti vain kaksi paikkaa. Helsingin Velodromi ja sitten Kupittaan Velodromi. Näistä kahdesta tuo Turun rata on kuntoilijalle ehkä se helpommin lähestyttävä, etenkin kun matka Kupittaalle taitaa olla hippasen lyhyempi, kun täältä Perniön metsistä lähtee.

Jatka lukemista ”Äitienpäiväajot velodromilla”

Ulkopyöräilyä

Flunssa ja pakkasjakso hellittivät, niin oli pakko päästä ulos ja pyörän päälle. En löytänyt mistään henityslämmitintäni, mutta kun pakkasta oli vain muutama aste, niin pärjäisin ilmankin. Ainakin pienemmän lenkin.

Jatka lukemista ”Ulkopyöräilyä”

Kellarissa pyörittäminen alkoi tänään

Nyt on siis sisäkausi korkattu. Ajelin maantiepyörälläni trainerin kanssa ensimmäisen lenkin. Tai mikä lenkki se nyt on kun pysyy paikallaan.

No, niin kuin arvata saattaa, kun on ollut riittävän pitkään ajamatta, niin aikalailla sitkeää oli ajelo. Huomenna lienee koivet kipiät, vaikka pyörittelin vaivaisen 40 minuuttia. No seuraavalla kerralla tuo on taas helpompaa.

Vaan eipä se ole helppoa edes nuorella ammattimiehellä -> https://twitter.com/chrisfroome/status/799774241247768576

Tänä vuonna taitaa kertyä harvinaisen vähän kilsoja fillarin mittariin. Millähän hitolla sitä saisi organiseerattua kalenterin siihen malliin, että ehtisi välillä pyörääkin polkea… Oikeasti harmittaa tämä.

Omabrevett ja 60km

Aluksi ei pitänyt lähteä pitkälle lenkille, etenkin kun tuuli tuiversi aika kovin. Matka kuitenkin taittui mukavasti, joten läksin kiertämään sitä pidempää ehtoolenkkiäni. 
Alkuun oli mukava viilettää kevyesti myötätuulen puhaltaessa, mutta kun pitää päästä takaisn alkupisteeseen, kääntyy tuuli jossain vaiheessa vastaiseksi. Ei ollut kovin lämmin, sillä tuuli puhalteli etelästä, mustien pilvien takaa. Ihme ja kumma, että koko matkan aikana ei tullut pisaraakaan vettä.

Pari kertaa pysähdyin tankkaamaan, hedelmiä ja jumppajuomaa, kun ei ollut kiire. Jäi tunti ja vartti lopulta tähteeksi, kun tuo brevetti pitää ajella yli 15km:n keskarilla. Nyt oli pikkasen päälle kaskymppiä. Seuraavalla pitkällä lenkillä ei jää varmaan niin paljon, kun matka taas pitenee viidellätoista kilometrillä. Jaksaisikohan ens viikolla jo veivata 75 kilsan lenkin…

Sinkula brevetti miumaumukkaa

tdh-maaliRadonneur – brevet on sellainen ajelu, joka tehdään polkupyörällä, vapaavauhtisesti. Ei siis koetella voimia mahdollisimman nopea aika tai kovin nopeus kiikarissa, vaan tarkoitus on suoriutua tietyn pituisesta matkasta keskinopeuden ollessa vähintään 15 kilometriä tunnissa.

Oikeat brevetit alkavat 200 km:sta ylöspäin. Ylärajaa ei lienekään, sillä aina tulee joku hamppari, joka haluaa kokeilla vieläkin pidempää matkaa. Brevetin saa ajella itsekseen, tai sitten porukalla, miten vain oma tahto määrää. Sitten matkan varrelta kerätään todisteet ajetusta matkasta ja ne toimitetaan hyväksyttäväksi. Lopulta sitten saa jonkinlaisen kunniakirjan, tai mitalin.

En kuitenkaan jaksa sellaista pyrokratiaa, enkä oikein ole sellaisen kunniakirjankaan tarpeessa, päätin soveltaa tuota brevetti-ideaa omiin tarpeisiini. Kun tällaisella laiskahkolla miehellä pitää olla aina jokin kannustin, että tulee lähdettyä lenkille, niin sävelsin brevetin kannustamaan viikottaisille lenkeille.  Jatka lukemista ”Sinkula brevetti miumaumukkaa”