Tilasin sitten rakenteilla olevaan retkipyörääni renkaat. Hiukan hazardi ostos, mutta eipä ole suuri tappio jos renkaat osoittautuvat epäkelvoiksi. Renkaat tulevat Saksasta ja maksoivat 15€ kpl. Painavat ja paksuthan ne on, mutta veikkaan että rullaavat kovin paljon paremmin kuin nuo nykyiset nappulakumit.
Eli merkki ja malli on: Continental Double Fighter III 29 X 2,0″
Ekat metrit sähköllä!
En tiedä onko mitään järkeä ripotella suolaa wannabe sähköautoilijan sydänhaavoihin. Rupesin kuitenkin ja vuokrasin Lohjalta yhteiskäyttöauton pariksi tunniksi. Ei ollut hinnan kiroissa ja muutenkin aika mutkatonta touhua tuon yhteiskäyttösähkiksen lainaaminen.
Latasin puhelimeeni apin, jolla kaikki käytännön järjestelyt toimitetaan. Kaikki lainattavissa olevat sähköautot olivat paikalla ja valkkasin niistä sen jossa oli akut täynnä. Akkujen varauskin näkyi apissa. Laitoin varauksen alkamaan niihin aikoihin kun ajattelin saapuvani paikalle. Tallenna ja naks, olin varannut auton tunniksi. Ilmenikin, että tarvitsisinkin autoa kahdeksi tunniksi. Kokeilin, saisiko lopetusajan siirrettyä tunnilla. Kännykkä käteen ja NAKS. Onnistui. Ilmeisesti ei kukaan ollut lainaamassa autoa heti minun jälkeeni.
Tuli taasen totuuden hetki, tuolle työhevoselleni, Citroen Berlingolle. Vuosikatsastus oli edessä. Katsastus on minulle ollut aina korkean stressitason aiheuttaja. Aivan sama, onko auto tuoreempi ja hyväkuntoinen, vai vanha ja ankaran huollon tarpeessa. Aina on katsastuksessa verenpaine tapissa, kämmenet hikoilevat ja muutenkin paniikinomainen olotila.
Berlingo on ollut hyvä auto. Ostin sen enempiä miettimättä, kun edellisen pakuni naftapumppu sanoi sopimuksensa irti. Uusi pumppu olisi maksanut asennuksineen n. 1500€. Rikkinäinen Kangoo meni myyntiin ja ostin ensimmäisen eteen osuneen ja tarkoitukseeni sopivan pakun, tuon nykyisen Berlingoni. Maksoi saman verran kuin tuo naftapumppu, sitä paitsi sain jokusen satasen myytyäni tuon toimimattoman Rellun. Jatka lukemista ”Työhevoselle taas vuosi elinaikaa”
Minusta taitaa olla tulossa karavaanari. Olen asiaa jollain alitajuisella tasolla koettanut väistellä. Lapsena tuli aikoinaan vietettyä paljonkin aikaa asuntovaunussa. Ensi kesäisin lomareissuilla suomessa ja pohjoismaissa. Sitten kun vaunut kehittyivät, käytiin reissussa talvilomillakin.
Kun siirryin omatalouteen, siirtyivät ajatukset aivan toisiin asioihin. On ajeltu wanhoilla Citikoilla ympäri eurooppaa. Useimmiten telttamajoituksessa. Askel kohti karavaanariutta tuli – täysin tiedostamatta – otettua Citroën HY:n hankkimisen myötä. Siinä oli mukavampi yöpyä, kuin teltassa maan kamaralla.
Se on nyt todellisuutta, se kuljettajaton auto. Tai eihän se kuljettajaton ole, sillä auto ohjaa itse itseään. Olen ajanut pitkästi yli miljoona kilometriä ja alan olla valmis matkustajaksi, vaikka sitten tietokoneen ohjaamaan autoon.
Erityisesti pitkillä tylsillä moottoritieosuuksilla voisin mieluusti luovuttaa ruorin tietokoneelle ja ottaa itse vaikka nokoset tai katsella maisemia. Kone ajaa taloudellisesti ja se voi linkittyä muihin autoihin, jolloin junamainen autoletka on aerodynaaminen ja taas energiaa säästyy.
Ihminen reagoi jarruttamalla noin sekunnin viiveellä. Tietokoneäly tekee tuon sekunnin aikana lukemattoman määrän asioita. Häviämme keinoälylle tässäkin – ja ankarasti.
Annetaan autojen ajaa. Meillä on parempaakin tekemistä, vai onko?
