Kategoria: Mietteitä

E-Caravaanari

Viikonloppu häämöttää – vihdoinkin. Raskas työviikko alkaa olla taputeltu. Laitan heti aamusta kännykällä viestin asuntoautollemme: “Lähdetään illalla reissuun.” Auto vastaa että se lataa akkunsa heti, sillä aurinko paistaa täydeltä terältä. Auto on säästä ajan tasalla pimeässä autotallissammekin, sillä se tarkkailee kotitalon katolla olevien aurinkopaneelien tuottoa sekä sääennusteita, ja valikoi edullisimman hetken akkujensa lataukseen.

Työpäivä on lopultakin ohi, ja kotipihaan saapuessani puhelin taskussani ilmoittaa viestistä. Matkailuauto viestittää: “Akut on ladattu, mutta vesitankki kaipaa täydennystä.” Menen sisälle autotallin kautta ja täytän vesitankin.

Jatka lukemista ”E-Caravaanari”

Palkkatyöhön II

Sain ensimmäisen tilipussini neljännesvuosisataan! Tuli kummallinen olo. Vähän nauratti, vähän itketti mutta jollain kummallisella tavalla olin iloinen. Ehkä myös epäuskoinenkin. Tilipäivän aamuna piti katsoa kännykän pankkiapsista oliko sinne tilille oikeasti tullut rahaa.

Tässä palkkatyössäni teen töitä metallin parissa. Tittelini on koneistaja, eli ajan ns. CNC-konetta. Computer Numeric Control -laitetta. Kansanomaisemmin olen sorvari. Poikkeaa sepän työstä n. 99%, mutta se voi olla hyväkin. Horjuva pohjatieto koneistuksesta ja CNC -maailmasta oli Ikaalisten käsi- ja taideteollisuuskoulutuksesta, joten aivan pohjalta ei tarvinnut aloittaa. Ei aivan, mutta melkein. Jatka lukemista ”Palkkatyöhön II”

Palkkatyöhön

Olen käytännössä ollut yrittäjä jo 26 vuotta. Olin jonkin aikaa niin sanotusti ”vieraalla” töissä, mutta käytännössä tein töitä yrittäjänä, mutta laskutus kulki toisen yrityksen kautta. Itse hankin asiakkaat ja tein työt ja lähetin laskut jne. Eli juuri niin kuin yrittäjänäkin. Nyt tuli aika vetää viiva, laskea yhteen ja tehdä päätös, jatkaakko yrittäjänä, tai siirtyä vieraan palvelukseen. Lopputulos oli jo etukäteen kokolailla kirkas, mutta ihan omalle itselle piti aukottomasti todistaa, kuinka paljon tällä hetkellä tekee töitä ja kuinka niukan korvauksen siitä saa. Laski miten vain, oli tulos lohduton.

Kipeää teki tietysti se että tavallaan piti heittää roskiin 26 vuotta kestänyt työsarka ja tunnustaa, ettei tämä toimi – enää. Mutta aika pitkäänhän tämä toimi; välillä ihan pirun hyvinkin. Surutyö piti tehdä ja viettää toiminimen peijaiset. Tai ei yritystä lopullisesti kuopata. Kutistuu vain minimiin ja teen sen puitteissa joitakin juttuja, kun jää aikaa. Uskon että näin on hyvä. Tämänhetkisen tiedon perusteella. Tulevaisuutta kun en vieläkään pysty ennustamaan.

Jatka lukemista ”Palkkatyöhön”