Kategoria: Moottorikulkimeni

Kevään merkit

Toivottavasti tästä ei tule perinne! Vuosi sitten remontteerasin tuota työhevostani – samasta syystä. Etujousi oli poikki. Edellisvuonna katsoin että toisen puolen jousi oli jo vaihdettu, joten jätin sen paikalleen. No parisen viikkoa sitten katkesi sekin. Katsastus häämöttää, joten ei auttanut kuin lähteä varaosakaupoille, uuden jousen ja iskarin laakerin hankintaan.

Tästä se lähtee…

Onneksi pääsin tälläkin kerralla naapurin konehalliin jousiremontille, eikä tarvinnut pihatalkoilla askaroida. Minulla kun on kummallinen päähänpinttymä, että kaikki autoremontit on tehtävä itse. No ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että korjaamot ovat kalliita, eikä lompakko aina tahdo venyä niiden hintoihin.

Jatka lukemista ”Kevään merkit”

Kesämökin huoltoa

Kevät koittaa, vihdoinkin. Piha on ollut lumien sulettua aivan velliä. Matkailuautokin on ollut tämän takia jumissa pihan perällä. Ensin lumikinosten ympäröimänä ja nyt sitten savivellin saartamana.

Mutta nyt piha on kuivunut ja on kevätaskarehien aika! Asuntoauto peruuttaen pihan kuivimpaan nutrkkaan, että pääsee auton alle könyämään ja katsastamaan …jotakin mitä ei halua löytää. Enkä löytänyt. Katsastusta varten piti tutkia myös valot. Toinen ajovalo oli pimennyt ja takapäässä parkit silmäpuolena. Talvi lienee vienyt. Sitten syitä etsimään tähän silmäpuolisuuteen.

Eikös uudet lelut aina pidä ensin avata ja katsoa mitä niissä on sisällä?

Jatka lukemista ”Kesämökin huoltoa”

Työhevoselle taas vuosi elinaikaa

Tuli taasen totuuden hetki, tuolle työhevoselleni, Citroen Berlingolle. Vuosikatsastus oli edessä. Katsastus on minulle ollut aina korkean stressitason aiheuttaja. Aivan sama, onko auto tuoreempi ja hyväkuntoinen, vai vanha ja ankaran huollon tarpeessa. Aina on katsastuksessa verenpaine tapissa, kämmenet hikoilevat ja muutenkin paniikinomainen olotila.

Kuva Rauni Rokka

Berlingo on ollut hyvä auto. Ostin sen enempiä miettimättä, kun edellisen pakuni naftapumppu sanoi sopimuksensa irti. Uusi pumppu olisi maksanut asennuksineen n. 1500€. Rikkinäinen Kangoo meni myyntiin ja ostin ensimmäisen eteen osuneen ja tarkoitukseeni sopivan pakun, tuon nykyisen Berlingoni. Maksoi saman verran kuin tuo naftapumppu, sitä paitsi sain jokusen satasen myytyäni tuon toimimattoman Rellun. Jatka lukemista ”Työhevoselle taas vuosi elinaikaa”

Olen valmis matkustajaksi

Se on nyt todellisuutta, se kuljettajaton auto. Tai eihän se kuljettajaton ole, sillä auto ohjaa itse itseään. Olen ajanut pitkästi yli miljoona kilometriä ja alan olla valmis matkustajaksi, vaikka sitten tietokoneen ohjaamaan autoon.

Erityisesti pitkillä tylsillä moottoritieosuuksilla voisin mieluusti luovuttaa ruorin tietokoneelle ja ottaa itse vaikka nokoset tai katsella maisemia. Kone ajaa taloudellisesti ja se voi linkittyä muihin autoihin, jolloin junamainen autoletka on aerodynaaminen ja taas energiaa säästyy. 

Ihminen reagoi jarruttamalla noin sekunnin viiveellä. Tietokoneäly tekee tuon sekunnin aikana lukemattoman määrän asioita. Häviämme keinoälylle tässäkin – ja ankarasti.

Annetaan autojen ajaa. Meillä on parempaakin tekemistä, vai onko?

1. moottorikulkuneuvoni

Päivänä eräänä kysyi siskoni minulta montako autoa meillä oikein on. Aloin pohtia asiaa ja sain tulokseksi seitsemän! No nyt on kulkuneuvojen lukumäärä hiukan pudonnut, mutta ruokakunnassamme on edelleen muutama auto!

Kulkuneuvoihin ajatuksien siirtyessä tuli mieleen monta vanhaa kaksi ja nelipyöräistä jotka nostivat mukavia muistoja mieleen. Kuulun siihen sukupolveen jolle moottorikulkuneuvo on aina ollut hyvin tärkeä. Se liittyy aikuistumiseen ja itsenäistymiseen ja se on kuljettanut uusiin paikkoihin ja tutustuttanut uusiin ihmisiin. Kulkuneuvoilla on ollut – ja on – pelottavan suuri sija elämässäni.

Kun piti järjestää kulkuneuvot kronologiseen järjestykseen, ajatuksia selventääkseni, päätin oikein kirjoittaa listan ja saattaa näin kulkimet järjestykseen. Aloin kaivella vanhoja valokuvia, ja aika monta kuljintani onkin tullutkin kuvatuksi. Onhan se, oikeastaan aina, ollut arvokkain omistamani tavara. Siis kun rahalla mitataan. Pitänee ilmoittaa heti tähän alkuun, että ihmiset ja erityisesti läheiseni ovat olleet tämän kaiken maallisen mammonan yläpuolella, ettei pääsisi syntymään väärinkäsityksiä.

Lisään tähän blogiin kulkuneuvojani aina sitä mukaa kun löydän kuvia ja saan niitä skannailluksi. Koetan pistää myös muutaman rivin muistoistani kyseisestä kulkuneuvosta, jotta lukija saa edes jotenkin ajatuksistani kiinni.

Ehkä tämä lista osaltaan auttaa ymmärtämään raudanpuutettani, nimittäin romuraudan.

Tuna
Ensimmäinen moottoriajoneuvoni Tunturi Sport

Ensimmäinen moottorikulkuneuvoni

..oli Tunturi Sport. Mopo tuli minulle isäni veljeltä Raimolta, joka oli Tunturilla ajellut jo aika mittavan kilometrimäärän. Raimo asui maaseudulla, kaukana keskuksista ja palveluista, ja kun Tunturi oli hänen ainoa kulkuneuvonsa, kertyi kilometrejä hurjasti. Muistini mukaan mopo tuotiin perheemme asuntovaunussa kotiin Espoon Kivenlahteen. Jonkin aikaa mopo oli karanteenissa, sillä 15. syntymäpäivääni oli vielä jokunen viikko aikaa. Mopoilu oli sitten alkuun putsaamista huoltoa ja kuluneiden osien maalailua jne. Esimerkiksi pahasti nuhrautuneet lokasuojat saivat ylleen kiiltävänmustan Miranol-pinnan. Tarrasta leikkelin kuvioita ja tietysti työkalukotelon kanteen nimen TUNA. Tajusin vasta nyt tätä kirjoittaessani, että olen antanut ilmeisesti kaikille kulkuneuvoilleni nimen! Jatka lukemista ”1. moottorikulkuneuvoni”