Kategoria: Terveys (omani)

Uutta kohti

Eilen, tiistaina, kävin allekirjoittamassa työsopimuksen.

Aloitan maanataina Salon IoT Campuksella VSP:llä. Pari viikkoa menee koulutuksen merkeissä. Ihan mukavaa oppia taas jotain uutta ja erilaista. Pikavisiitillä tuoreissa toimitiloissa totesin ainakin maiseman olevan kohdallaan. Näkymä yläkerroksista on yli kaupungin. Ihan jännää ja mukavaa alkamassa – näin uskon.

Ja kännykän kelenterikin kilautti viestiä. On aika karistaa tomut pyörästä, sillä syksyllä itselleni laatima treeniohjelma alkaa. Se on tarpeen, sillä kesäksi on taas suunnitteilla pidempää pyöräretkeä. Mutta niistä joskus myöhemmin.

Talvi onkin ollut saamattomuuden aikaa. Pimeys väsytti ja olin vähän väliä kipeänä. Liikkuminen on jäänyt todella vähiin. Onneksi nyt mennään ilman kipulääkettä, joten tekosyyt liikkumattomuuteen alkavat olla vähissä. Päivässäkin on pituutta, joten ehtii töiden jälkeen vielä pienelle lenkillekin.

Tästä tää lähtee.

Äitienpäiväajot velodromilla

On jo jonkin aikaa pääkopassa hiertänyt ajatus kokeilla ratapyöräilyä, siis ihan kuntoilumielessä. Kun hakee suorituspaikkoja täällä kotosuomessa, niin on olemassa ilmeisesti vain kaksi paikkaa. Helsingin Velodromi ja sitten Kupittaan Velodromi. Näistä kahdesta tuo Turun rata on kuntoilijalle ehkä se helpommin lähestyttävä, etenkin kun matka Kupittaalle taitaa olla hippasen lyhyempi, kun täältä Perniön metsistä lähtee.

Jatka lukemista ”Äitienpäiväajot velodromilla”

Ei ymmärrä

On joitakin asioita jotka jäävät ymmärrykseni ulkopuolelle. Silmälasit ilman vahvuuksia ovat yksi sellainen. Siis sellaiset silmälasit joiden linssit ovat ns. ikkunalasia. Jotkut pitävät nenällään sellaisia, koska silmälasit ovat tyylikkään näköiset tai hautaan luoda itsestä tietynlainen mielikuva.

Näitä ”mielikuvalaseja” tai ”lumelaseja” minä en vaan ymmärrä. Itse olen joutunut käyttämään laseja 18 vuotiaasta lähtien ja mieluusti laseistani luopuisin, jos se vain olisi mahdollista. Ehkä tulevaisuudessa kirurgia kehittyy niin, että voin vaihtaa silmäni sellaisen kanssa, joka haluaa antaa itsestään heikkonäköisen mielikuvan.

Odottelen jännityksellä aikaa kun kainalosauvat ja tekojalat ovat trendikkäitä.

Nimim. Amputaatioita odotellessa…

Kehnot lasit ottaa päähän

Kävin tänään taas optikkoliikkeessä. Sovimme seuraavat treffit perjantaille. Pöh. 

Ekät lasit oli hiottu pieleen. Silmäni eivät tavoittaneet näkökentän terävää aluetta, ainakaan yhtä aikaa. Ja paha olokin niiden pitämisestä tuli. Seuraavat lasit ovat ihan mainiot, niillä näkee Porvooseen ja takaisin, mutta käsissä ei tahdo pituus riittää kun lukee jotakin.

Nyt siis kolmannet lasit hakusessa. Arjatätiä mukaillen ”mitähän minä näen ensi viikolla?”.

Alkaa vähän hermostuttaa minua, ja optikkoliikkeen väkeäkin.

Kuvan henkilö erikoisvarustein.