Kategoria: Wanhat kulkuneuvot

Karavaanari?

Minusta taitaa olla tulossa karavaanari. Olen asiaa jollain alitajuisella tasolla koettanut väistellä. Lapsena tuli aikoinaan vietettyä paljonkin aikaa asuntovaunussa. Ensi kesäisin lomareissuilla suomessa ja pohjoismaissa. Sitten kun vaunut kehittyivät, käytiin reissussa talvilomillakin. 

Kun siirryin omatalouteen, siirtyivät ajatukset aivan toisiin asioihin. On ajeltu wanhoilla Citikoilla ympäri eurooppaa. Useimmiten telttamajoituksessa. Askel kohti karavaanariutta tuli – täysin tiedostamatta – otettua Citroën HY:n hankkimisen myötä. Siinä oli mukavampi yöpyä, kuin teltassa maan kamaralla.

Reissussa
Reissussa
Karuhko ohjaamo

Jatka lukemista ”Karavaanari?”

Pakkailua

Nyt alkaa olla lähdön aika. On pari viikkoa lomaa ja perinteinen maailmankokous häämöttää.

Huomenna pitäisi körötellä Helsinkiin Katajanokalle ja laivaan. Niin kuin aina ennenkin, on kottero kattoa myöten täynnä. Jos jää pienikin kolo, löytyy vielä jotain pientä tarpeellista mukaanotettavaa. En ymmärrä miten mahduimme neljän hengen porukalla, matkatavaroinemme, samaan tilaan. Nyt väkimäärä on puolittunut, mutta tuntuu ettei tahdo mahtua edes välttämättömimmät. Joko henkilöt ovat kasvaneet, tai sitten henkilöiden tarpeet.

Niin huomenissa suuntaamme Katajanokalta Tallinnaan ja sieltä Rougeen, lähelle Latvian rajaa. Mutta Rougesta, Vesilahden ystävyyskunnasta, lisää huomenissa, jahka tämän ATK-verkon ulottuville pääsen.

Sirniön seppäviikko

Reissu Sirniöön alkoi oikeastaan jo ennen juhannusta, kun menimme mökille viettämään 100v synttäreitä. Mulla ja Raunilla kun tulee molemmilla 50v täyteen tänä vuonna. Kun mun oli lähdettävä kohti Sirniötä jo lauantai iltana, oli meidän lähdettävä reissuun kahdella autolla. Wanhus Citroen 2CV 1958, jolla läksin reissuun, nieli vuoden ensimmäiset 200 kilometriään väärään suuntaan, eli etelään. Juhannusjuhlan jälkeen käänsin Rättärin keulan oikeaan suuntaan ja palasin lauantaina takaisin lähtöpisteeseen, eli kotiin Rämsööseen. Ensimmäiset n. 400 kilsaa oli takana. Jatka lukemista ”Sirniön seppäviikko”

1. moottorikulkuneuvoni

Päivänä eräänä kysyi siskoni minulta montako autoa meillä oikein on. Aloin pohtia asiaa ja sain tulokseksi seitsemän! No nyt on kulkuneuvojen lukumäärä hiukan pudonnut, mutta ruokakunnassamme on edelleen muutama auto!

Kulkuneuvoihin ajatuksien siirtyessä tuli mieleen monta vanhaa kaksi ja nelipyöräistä jotka nostivat mukavia muistoja mieleen. Kuulun siihen sukupolveen jolle moottorikulkuneuvo on aina ollut hyvin tärkeä. Se liittyy aikuistumiseen ja itsenäistymiseen ja se on kuljettanut uusiin paikkoihin ja tutustuttanut uusiin ihmisiin. Kulkuneuvoilla on ollut – ja on – pelottavan suuri sija elämässäni.

Kun piti järjestää kulkuneuvot kronologiseen järjestykseen, ajatuksia selventääkseni, päätin oikein kirjoittaa listan ja saattaa näin kulkimet järjestykseen. Aloin kaivella vanhoja valokuvia, ja aika monta kuljintani onkin tullutkin kuvatuksi. Onhan se, oikeastaan aina, ollut arvokkain omistamani tavara. Siis kun rahalla mitataan. Pitänee ilmoittaa heti tähän alkuun, että ihmiset ja erityisesti läheiseni ovat olleet tämän kaiken maallisen mammonan yläpuolella, ettei pääsisi syntymään väärinkäsityksiä.

Lisään tähän blogiin kulkuneuvojani aina sitä mukaa kun löydän kuvia ja saan niitä skannailluksi. Koetan pistää myös muutaman rivin muistoistani kyseisestä kulkuneuvosta, jotta lukija saa edes jotenkin ajatuksistani kiinni.

Ehkä tämä lista osaltaan auttaa ymmärtämään raudanpuutettani, nimittäin romuraudan.

Tuna
Ensimmäinen moottoriajoneuvoni Tunturi Sport

Ensimmäinen moottorikulkuneuvoni

..oli Tunturi Sport. Mopo tuli minulle isäni veljeltä Raimolta, joka oli Tunturilla ajellut jo aika mittavan kilometrimäärän. Raimo asui maaseudulla, kaukana keskuksista ja palveluista, ja kun Tunturi oli hänen ainoa kulkuneuvonsa, kertyi kilometrejä hurjasti. Muistini mukaan mopo tuotiin perheemme asuntovaunussa kotiin Espoon Kivenlahteen. Jonkin aikaa mopo oli karanteenissa, sillä 15. syntymäpäivääni oli vielä jokunen viikko aikaa. Mopoilu oli sitten alkuun putsaamista huoltoa ja kuluneiden osien maalailua jne. Esimerkiksi pahasti nuhrautuneet lokasuojat saivat ylleen kiiltävänmustan Miranol-pinnan. Tarrasta leikkelin kuvioita ja tietysti työkalukotelon kanteen nimen TUNA. Tajusin vasta nyt tätä kirjoittaessani, että olen antanut ilmeisesti kaikille kulkuneuvoilleni nimen! Jatka lukemista ”1. moottorikulkuneuvoni”