Brompton kävi täällä – Helsinki

Posti toi paketin, Englannista asti. Mieleisen paketin toikin. Paketillinen metalliputkia – Bromptoniin pidemmän satulaputken ja vähemmän kippuran stongan.

Piti käydä vielä tämän jälkeen Hellsingin kaupungissa ostoksilla. Kun kävin jälkikasvua moikkaamassa, samalla piipahdin Classic Biken myymälässä. On muuten hyvä palvelu ja käymisen arvoinen paikka, monestakin syystä. Tästä joskus myöhemmin enemmän.

Hellsingin keikalla piti käydä useammassa paikassa ja fillari on kyllä Hellsingin keskustassa ketterin tapa liikkua pisteiden välillä. Autolla keskustan tuntumaan ja siitä jatkaen fillarilla – resepti on toimiva ja tulen sitä toteuttamaan aina kun mahdollista.

Classic Biken keikan lisäksi tuli ajeltua Baanaa ja visiteerattua tuossa uudessa korskeassa kirjastossa Oodissa. Eli ruumiin ja hengen kulttuuria tuli ammennettua isolla kirkolla, muun visiteeraamisen lisäksi. Kilsoja ei kovin paljon kertynyt, mutta viihteellistähän tällainen kruisailu on.

Kotiin tultua alkoi sitten vimmattu tuunaaminen ja fillarin muokkaus itselle sopivaksi mitoiltaan ja muodoltaan. Satulaputki turhan lyhyen tilalle, ohjaustanko omaan käteen osuvammaksi, korskeat kädensijat uuteen stongaan sekä etuhaarukkaan koukku tuon lokasuojien mukana poistuneen koukun tilalle.

Suurta mielihyvää tuotti taas huomata että Brompton oli taas askelen tai kaksi lähempänä täydellisyyttä. Nyt oli ajettavuus kokolailla kohdallaan. Seuraavaksi jotain pientä vielä. Ennen kuin Englanti irroittautuu EU:sta ja homma menee vaikeaksi. Ihan kaikkea kun ei saa täältä kotosuomesta.

Brompton kävi täällä – Kosken kylä

Taustalla Kosken Kartanon Herefordit lounastamassa

Bompton on nyt kulkenut tiiviisti mukana autossa ja olen keksinyt monia tekosyitä ajella Bromptonillani. Käyn säännöllisesti naapurikylässä tarkistelemassa tiettyjä asioita ja se on yksi oiva syy päästä ulkoiluttamaan pyörää, ja päätä.

Eihän tämä mikään raketti ole, kaukana siitä. Hiukan äkkinäinen ohjailtavakin, kun maantietykkiini vertaa. Maastossa ja kehnoilla teillä se on kovin huono. Mutta jokin tässä pyörässä kuitenkin kiehtoo. Se on laadukasta työtä. Sen myötä varmasti kestävä. Nippelivammaisena on kiva säätää ja nyhertää kaikenlaista. Bromptoniin saa paljon kivoja lisävarusteita ja osia että sitä voi tuunailla miltei loputtomasti. Kaikkein parasta, Brompton kulkee kepeästi mukana. Pienen fillarilenkin voi heittää aina kun siltä tuntuu. Taittopyöräksi se on uskomattoman toimiva ja notkumaton kulkupeli.

Ohjaustangon lenkura tulee muuttumaan, kunhan keksin mikä korkeus on minun mitoille sopiva. Luulen että lokasuojatkin saavat kyytiä, ja jäävät hyllyyn pahan päivän varalle. Ehkäpä vielä jotain muutakin pientä säätöä luvassa.

Brompton kävi täällä – Naantali

Tänä kesänä oli tienattuina kaksi kesälomapäivää. Kun ne yhdistää viikonloppuvapaaseen, tulee juhlallinen neljän päivän kesäloma. Loman pituus hiukan helpotti lomakohteiden valintaa, eli paikka valikoitui lähistöltä. Jos ei koko lomaa aio viettää auton ratissa tai lentokoneen matkustamossa ja lentokentillä.

Asuntoautoon diesel ja vesitakki täyteen ja matkalle kohti Naantalia, jossa en ole käynyt vuosikausiin. Retki meni heti seikkailuksi, kun asuntoauton rengas rikkoutui. Valitsemani maisemareitin vuoksi rengaskorjaamolle oli reippaasti matkaa. Matka taittui kovin hitaasti. Ajoin pari pysäkinväliä ja pumppasin fillarin pumpulla vuotavaan renkaaseen lisää ilmaa, ja taas pari pysäkinväliä. Harvoin on autoilu hikoiluttanut näin paljon.

Lopulta sain uuden renkaan kudosvikaisen tilalle ja pääsin kuin pääsinkin Naantaliin. Rengasliikettä (FirstStop Kaarina / KumRok Oy) kiitän hyvästä ja nopeasta palvelusta, ja vähän onneakin oli mukana, että oikea rengaskin löytyi hyllystä.

Kun pääsin parkkiin cämppärille ja nautittua pientä hiukopalaa, taittelin Bromptonin auki ja läksin kurvailemaan kaupungille. Naantalissa polkupyörä on aivan ehdoton kulkuväline.

Ja kaupungilla kurvaillessa osui silmiini myös pyöräilijäin vaateliike! Ajoin kyltin ohi, mutta oli palattava takaisin lukemaan, näinkö oikein. Kyllä vain. Otin ulkopuolelta ja kyltistä pari kuvaa ja olin jo tekemässä lähtöä kun joku huikkasi että odotas, tulen avaamaan oven. Kauppias esitteli kaupan ja tuotteitaan jne. Porisimme pyöräilystä ja vaatteista pitkään. Olipa mainio paikka, johon ehdottomasti kehoitan tutustumaan. Kauppa on tietysti myös netissä, niin kuin nykyään pruukataan olla. Linkki kaupan sivuille -> CLASSY CYCLIST

Naantaliin on mukava tutustua pyöräillen. Kaikki paikat ja palvelut ovat keveän pyörämatkan päässä. Autosta on vain hankaluuksia pienessä kaupungissa ja erityisesti vanhassa kaupunginosassa. Viikattava Brompton on tällaiselle reissulle aivan ehdoton valinta 🙂

Brompton kävi täällä – TURKU

Vaimolla ja hänen yhtyeellään oli soittokeikka Turussa. Kun en osaa soittaa, minulle jää yleensä tuo tavaroiden kantamishomma. Ihan jo koronan takia livistin keikkapaikalta aikaa tappamaan toisaalle, eli ajelemaan Bromptonilla ristiin rastiin Turkua. Velodromilla en ollut käynyt pitkään aikaan, joten kävin piruuttani ajamassa muutaman kierroksen sielläkin. Viikattavalla fillarilla siellä on kai harvempi ajellut.

Tässä kohdassa on vielä ohjaustanko tuo kummallinen himmeli

Turku on kiva paikka pyöräillä. Pitkästä pyöräilyhistoriasta ja harrastuksen laajuudesta kertoo lukuisat pyöräliikkeet ympäri kaupunkia. Ja kun Turkuun eksyy, on hyvä koukata Kupittaan Velodromin kautta. Jos radalla on hiljaista, voit itse hurauttaa muutaman kierroksen ja kellotella omia rata-ajoennätyksiä.

Brompton tuli taloon

Jo pidemmän aikaa on toisessa kengässä hiertänyt kivi – Brompton merkkinen. Kaikki oli vielä hyvin kun vain katselin nettisivuja, kuvia ja videoita Bromptonin valmisatuksesta ja Brompton pyröräilijäin mestaruuskilpailuista jne. Sitten pari seuraamaani pyöräily vloggaajaa sekaantui tähän viikattavaan fillariin. Arkku naulattiin umpeen kun sain vaimon veljeltä Bromptonin lainaksi.

Lainapyörä Brompton sille hiukan vieraassa maisemassa

Wikipedia, tuo kaikkitietävä virtuaalinen sanakirja kertoo asiasta seuraavaa:

Brompton on Englannissa valmistettava taittopolkupyörä. Bromptoneille on yhteistä se, että ne voidaan taittaa ja varastoida melko pieneen tilaan. Polkupyörästä valmistetaan erilaisia malleja, joiden ominaisuudet vaihtelevat varusteiden mukaan. Bromptonin kehittäminen alkoi vuonna 1975, ja pyörän suunnittelija Andrew Richie jätti pyörän patentin vuonna 1979.”

Mutta tarina alkoi näin… Cinellin runkoon kokoamani sinkula/fixi löysi Espoosta uuden kodon ja luisuin ankaraan pyöräpuutoksen tilaan. Aloin katsella pyöriä, etenkin näitä viikattavia malleja. Bromptonit ovat arvokkaita ja koetin löytää toisen merkkistä, edullisempaa vaihtoehtoa. Yksikään niistä ei sytyttänyt. Olivat painavia, rumia ja notkuvia himmeleitä. Olin tietämättäni tehnyt jo päätöksen.

Sitten alkoi seuraava vaihe. Itselleni vakuuttelu hankinnan tarpeellisuudesta …tai oikeastaan välttämättömyydestä sekä hankkimattomuuden murentaminen terveydellisillä, ekologisilla ja taloudellisilla syillä. Ihmismieli on eriskummallinen kun se pystyy kääntämään taloudellisen menetyksen mittavaksi rahavirraksi päinvastaiseen suuntaan, jonka myötä terveys ja hyvinvointi samalla exponentaalisesti kasvavat.

Kun uuden pyörän hankinta alkaa olla itsestään selvyys, alkaa markkinoiden kartoitus ja sen oikean metsästys. Sen on oltava jollakin tavoin halvempi, kuin esimerkiksi kallein mahdollinen vaihtoehto. Siitä saa taas yhden argumentin kun joutuu perustelemaan hankintaansa. – ”se oli niin älyttömän halpa että olisi ollut totaalista hölmöyttä olla ostamatta”.

Olin jo jonkun aikaa seurannut brittien kauppaa käytetyistä Bromptoneista. Ajattelin brexitin, punnan kehnon kurssin ja kulkutaudin painaneen hintoja entisestään. Erehdyin. Käytettyjen Bromptonein hinnat olivat nousseet käsittämättömän korkeiksi. Koetin e-bayssä huudella joitakin, mutta hinnat karkasivat tavoittamattomiin. Availin uudelleen kotimaisten nettimarkkinoiden sivuja ja katselin jopa ihan uusien hintoja.

Sitten se löytyi!
Netissä selaillessa löytyi yksi Brompton, joka oli ollut jo jonkin aikaa myynnissä, ihan kotosuomessa. Oliko se unohtunut listan hännille tms. mutta siellä se oli. Väri ei ehkä juuri se mitä eniten halajan ja stongakin tuo erikoinen himmeli, jota voisi jopa rumaksi mainita. Pienen neuvottelun jälkeen sovimme kaupoista ja muutaman päivän päästä kävin hakemassa pyörän itselleni. Väri ei livenä nähtynä ollut ollenkaan niin röyhtäsyttävä kuin pelkäsin. Pyörää oli pidetty hyvin ja säilytetty ilmeisesti koko ajan sisätiloissa.

Ihka oma Brompton valmiina siirtymään Nurmijärveltä kotitalliin

Oli kova kuume päästä ajamaan pyörää, mutta piti kiiruhtaa töihin, ilatavuoroon. Kynnenen jälkee illalla ajelin pyörällä ensimmäiset metrit firman parkkihallissa. Vaihteet tuntuivat vaativan säätöä ja toinen takajarrupala oli löystynyt miltei irti. Muuten pyörä oli aivan tip top. Hyväkuntoinen työmatkatykki ihan käytön jäljiltä. Pesu ja pieni huolto ja tien päälle! Olin onnellinen Bromptonin omistaja.

Selvisi myös että ohjaustangon lisäksi menisi satulaputki vaihtoon. Vakiotolppa kun osoittautui inan verran lyhyeksi, vaikka käänteelin satulan kiinnikkeet ylösalaisin, jolloin saa pari senttiä istumakorkeutta lisää.

Kilometrejä kertynee näin alkuun enempikin, kun vimma on huipussaan.

Tervetuloa Brompton!