Viikon 35 kuva

Ilon aiheita, Kuvia, ruoka, Viikonkuva

Aamiainen. Taas oli valo kohdallaan jolloin ihan perus aamiainen näyttää jotenkin juhlalliselta. Ehkä aamiainen maistuukin paremmalta, kun valaistus on oikean lainen. Osa ruoan maittavuudesta liittyy esillepanoon ja ehkä näin ollen myös valaistukseen.

Koetan vältellä näitä ruokakuvia, mutta kun tuo ruoka ja ruoan laitto on niin lähellä sydäntä, niin väkisin tämä aihe välillä lipsahtaa. Uusin villitykseni – Sous Vide – saa taas tuulta purjeeseensa, kun kaivelin pakastimesta viimeisen palan riistaa. Peuran file on mielestäni yksi maailman parhaita eväitä, ja nyt ensimmäistä kertaa sitä tulee uitettua tuossa mainiossa Sous Vide –laitteessa. Mutta se on jo sitten aivan toinen juttu.

Viikon 34 kuva

Kuvia, LIHA!, ruoka, Viikonkuva

Naapurikylässä, Kosken Kartanolla, on valokuvauksellista porukkaa. Tässä yksi esimerkillinen poseeraaja, vaikuttavan kokoinen, ja näköinen, sonni.

Vaikka välissämme aita, oli jotenkin epävarma olo, kun jässikkä lampsi niityllä kohti. Leppoisa elukkahan tämä oli, mutta kun 300mm putken läpi tiiraili sen ilmeitä lähietäisyydeltä, tuli vaistomaisesti otettua pari askelta taaksepäin. Eläimen ei pitäisi kasvaa näin suureksi 🙂

Viikon 33 kuva

Ilon aiheita, Kuvia, Viikonkuva

Kovasti taas laahaa nämä päivitykset, mutta hiljaa hyvä tulee, ainakin wanhan sanonnan mukaan. Nyt kun on tuo makro-objektiivi olemassa, niin tulee noita ötököitäkin kuvattua. Hauskojahan nämä ja välillä aika hurjan näköisiä, kun niitä isompaan kokoon suurentelee. Tämä veijari on ihan omasta pihasta bongattu.

Tuolla makrolla kuvaillessa ei juuri tarvitse pihamaata pidemmälle mennä, sillä kuvattavaa löytyy muutaman askelen päästä ulko-ovesta – yllin kyllin. Kameran kanssa pihalla konttaillessa saa päivän kulumaan mukavasti. Vielä on tuo valaiseminen makrokuvauksessa hiukan hakusessa, mutta harjoitellaan. Eiköhän siihenkin saada tolkku.

Syksyinen pyöräretki

brompton, Fillari, Ilon aiheita, Reissut

Teksti Tuli sateeton päivä, eikä tuulikaan juuri riivannut. Tuli pakottava tarve lähteä tuulettamaan taittopyörääni Bromptonia. Mutta miksi piti lähteä Bromptonilla, hiekkatielle ja metsäpoluille kehnosti soveltuvalla taittopyörällä. No kun se oli ovensuussa odottamassa valmiina, ja renkaat oli juuri vaihdettu. Tekosyyksi voi siis kirjata koeajon.

Brompton on hauska pyörä. Sillä kurvaileminen saa hyvälle mielelle, eikä tarvitse suorittaa. Ei tarvitse katsoa ajotietokoneesta nopeutta tai kilometri kertymää, eikä kellosta kulunutta aikaa. Voihan niitä tietoja vahdata, mutta miksi. Muilla tehtävään tarkoitetuilla pyörätyypeillä pystyy selkeästi parempaan, paitsi kun pitää vain viihtyä ja viettää laatuaikaa tien päällä. Tai kadulla, tai mihin sitten sattuu eksymään.

Brompton on minulla melkein aina mukana auton takaluukussa. Usein tulee pysäytettyä ja jatkettua matkaa Bromptonilla. Etenkin isompien kaupunkien keskustoissa on huomattavasti mukavampi ja joutuisampi liikkua kuin autolla. Auto parkkiin kaupungin laidalle, missä löytyy parkkitilaa, ja Braunilla… ei kun Bromptonilla loput.

Viikon 32 kuva

Kuvia, Viikonkuva

Tämä kuva on entiselta kaivokselta Aijalasta. Aijalan kaivos suljettu jo vuosia sitten. Vielä näkyy entisten aikojen loisto, mutta aika tekee vääjäämätöntä työtään. Paikka rapistuu, paivä paivältä. Vanhat ajat muistuttivat itsestään, kun maaperä, aika suurelta alueelta, tämän rakennuksen vierestä romahti. Kaivosyhtiö alueen heti eristi ja täytti painuman. Nyt vajoamaa tuskin enää huomaa.