Avainsana: espanja

Kaksi viikkoa polvihousuissa

Kaksi viikkoa Espanjassa, joulupakolaisena. Tai ehkä kuitenkin enemmän lepäämässä ja D-vitamiinivarastoja täydentämässä. Kamalan hyvä reissu on takana, ja edessä pakkanen ja pimeä. Kaikesta huolimatta on niin kovin mukava kotiin palata taas.

IMG_20151230_233438

Lähtömalja kantaravintolassani, Hellsinki-Vantaalla.
lähtömalja kantaravintolassani, Hellsinki-Vantaalla.

Reissu on kehno, jos kaikki menee niin kuin elokuvissa. Meillä ei yleensä mene, eikä mennyt tälläkään kertaa. Lähtöpäivänä käytiin lasten lanssa syömässä, ja jätettiin auto heille hoitoon. Ehdittiin koneeseen ajoissa, passien ja lupien kera. Kone vain ei ehtinyt. Oli tunnin ja kolme varttia myöhässä. Tiesi sitä, että oltaisiin perillä hotellilla vasta puolen yön jälkeen.

No lopulta kuitenkiin päästiin matkaan. Lentoon sisältyi yksi välilaskukin, Tanskassa Kööpenhaminassa. Mennessä ei välilaskukaan kovasti haittaa, mutta kotiin tullessa jotenkin arvostaa suoraa lentoa.

Tuli muuten bongattua autoharvinaisuus välilaskun aikana Köpiksen kentällä, Citroën HY! Tai no mikäs harvinainen tuo on. Meillä on yksi tuollainen pihassa. En tiedä kukeeko tuo Citikka omin voimin, vai onko ihan kioskina vain, romikselle asti. Köpiksessä syötiin vähän välipalaa, että jaksaa perille Epsanjaan asti. Sporttibaarista löytyi hyvä olut ja jotain suolaista evähiksi.

Spottieväs Köpiksessä.
maittava sporttieväs Köpiksessä.

IMG_20151220_191043 IMG_20151220_191654

 

 

 

Jatka lukemista ”Kaksi viikkoa polvihousuissa”

Kellaripyöräilyä

sisapyorailyEi kirjoituksia kellarista, vaan pyöräilyä kellarissa. Yhtä ankeaa kyllä kumpikin elo. Kirjoitteleminen- ja pyöräily kellarissa.

Nälkä se lisääntyy pyöräillessäkin, sillä tänä vuonna olisi tarkoitus ajaa kolme fillarilenkkiä. Viime vuonna ajelin Botniapyöräilyn, sekä perinteisen Tour de Hellsingin. Tänä vuonna on kiikarissa Giro d´Espoo, Pirkan pyöräily ja tietysti Tour de Hellsinki. Piti ajella yksi maasturikisakin, mutta kun ei vain oikein saa kalenteriin mahtumaan. Puolaankin pitäisi kesän aikana ehtiä, rättäreiden maailmankokoukseen. Niin ja joku kulkuneuvokin remontoida sitä reissua varten. Olishan sitä kaikenlaista… Jatka lukemista ”Kellaripyöräilyä”

Talvilomailua 1.7

Illalla pakkailtiin ja koitettiin saada kaikki reissun ostokset mahtumaan laukkuihin. Eivät olisi mahtuneet, ellei Rauni olis hankkinut Decathlonista suurta kangaslaukkua. Siitä tulee myöhemmin Raunin keikkalaukku.

Nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään, kun piti miettiä, että onko nyt kaikki muistettu jne. Aamulla virkeys oli tiessään ja väsytti aivan pirusti. Onneksi vuokra-auton palautus ja muu lentoon lähtemiseen liittyvä piti adrenaliinitason sen verran korkealla, että silmät pysyivät vaivoitta auki.

Lentokentän tieremontit oli saatu ilmeisesti valmiiksi, ja viittoja seurailemalla vuokraamo löytyi kivutta. Vähän harmitti, että tankkiin jäi vielä aika paljon polttoainetta. Polttoaine kun oli maksettu joka etukäteen. Auton palautuksen jälkeen tsekkaukseen, joka sekin meni mukavasti. Väähän jännitti laukkujen paino, mutta turhaan. Laukut pysyivät toleransseissa.

Sitten kun päästiin läpi turvatarkastuksesta, pitihankkia aamupalaa ja koittaa saada aika kulumaan. Haikeana toljottelin ikkunasta kentälle. Muutaman tunnin päästä kesäinen maisema muuttuisi talveen ja pakkaseen. Pöh.

Sitten tuli aika siirtyä koneeseen. Henkilökunta pyysi alkupään paikoille istuvia tulemaan ensin portille. Ensimmäiseksi ryntäsivät kiireisimmät, joita henkilökunta siirteli jonosta sivuun. Eivät vain mahdu pääkoppaani tuo jonossa täryyttäminen, kun jokaisella on kuitenkin oma numeroitu ja henkilökohtainen paikka, joka eivät mihinkään katoa, vaikka olisi jonossa vihoviimeisenä. Me menimme koneeseen kutakuinkin viimeisinä. Ihme oli tapahtunut, sillä meille löytyi kuin löytyikin kaksi vapaata paikkaa. Vierustoveriksi saimme 120 kiloisen kaverin, joka veti lennon aikana neljä puolen litran pulloa skumppaa. Kaveri oli jotenkin ihan omissa oloissaan koko lennon ajan. Eivät vastannut tervehdykseen, eikä muutenkaan kommunikoinut ulkomaailman kanssa, lukuunottamatta lentoemäntää, jolta tilasi juotavaa. Esiintyvä taiteilija, joksi hän myöhemmin osoittautui, oli kaiketi matkalla käyttänyt kaiken sosiaalisen energiansa loppuun, ja käpertyi lennolla kookkaaseen kuoreensa. Lento kesti neljä ja puoli tuntia, ja iltapäivällä laskeuduttuamme Vantaalle, vastassa oli hämärä, pakkanen, tummanharmaat lumikinokset ja Raunin veli Seppo.

Seppo haki meidät kentältä Nurmijärvelle. Nurmijärvellä odotti automme ja pikaisen kohteliaisuuskäynnin jälkeen suuntasimme Rellun keulan kolmostielle, kohti pohjoista ja kotia. Talviloma oli, päivää vaille, taaksejäänyttä elämää. Seuraavan päivän (sunkuntain)ohjelmaan kuului ankaraa asennoitumista takaisin työ-/opiskelijaelämään ja kissojen noutaminen Hervannasta.

Nyt kun tämä lomastoori on teksteinä kutakuinkin ylöskirjoitettu, koetan saada reussukuvatkin juttujen höysteeksi. Eivät näitä horinoita kukaan ilman kuvitusta jaksa kovin pitkään tihrustaa, jos sitten kuvitettunakaan.