Viisi vuotta ja kuusitoista päivää

…eläkkeeseen. Ja lopultakin jotain hyötyä näistä krempoistani. Lista oli sen verran vakuuttava, että sain koronarokotteen. Uskomaton lumevaikutus. Pelkkä tieto siitä että saan rokotteen, huojensi mieltä. Ja kun oli piikitetty niin olo vaan parani, vaikka todellinen vaikutus tulee vasta 12 päivän päästä.

Fillariakin veivasin viime sunnuntaina. Ajelin hissukseen normaalin iltalenkin. Ihmeen kivuttomasti tuo meni, vaikka liikkumattomuuden tila on kestänyt melkein vuoden. Ei nyt ihan liikkumattomuuden tilassa, mutta liikunta on jäänyt kolmannekseen siitä mitä se on viimeiset kymmenen vuotta ollut. Vaan suunta on oikea.

Tämä sivujen päivityskin on taas mukavampaa kun sain hankittua särkyneen läppärin tilalle toisen. Yhden firman vanha. Kierrätystä tämäkin. Jollain kummallisella tavalla mieltä virkistää kun voi antaa vanhalle koneelle jatkoaikaa ja ihan hyötykäyttöä. Itse asiassa sain toisenkin läppärin, joka on kehnommassa hapessa. Kaipaa uuden akun. Purin sen tänään ja kaivelin akun pois. Korvaava akku löytyy ihan kotosuomesta, eikä ollut hinnalla pilattu, vaikka Omenakoneeseen tuleekin. 79€ on omenakoneen osasta vähän.

Nyt kun on tuo pyöräilykaisi avattu, tuli taas vimmatusti selailtua fillareihin liittyviä sivuja. Viikattavaan pyörään tuli tilattua eteen kevyt tavarateline ja näyttää siltä, että takateline saa kyytiä ja joutuu karsittujen osien loodaan. Bromptonin takateline on muutenkin hiukan epäonnistuneen näköinen kyhäelmä. Minun silmissäni ainakin. Brompton muuttuu pikku hiljaa enemmän ja enemmän mieleisekseni.

Mutta taas vähän lähempänä eläkettä, ja se on kovin mieleinen ajatus.

Että sellaista

Cinelli Vigorelli 2015

Niin ei tuo Cinellin runko ihan kehnoimmasta päästä ole, sillä tuolla rungolla on ajeltu ihan kilpaa pari vuotta sitten. Aina se uusi fillari on tietysti se paras fillari ikinä, mutta tämä on oikeasti giganttinen loikka tuosta edellisestä sinkulastani, josta tykkään edelleenkin kuin hullu puurosta.

Kaksi asiaa on joihin olen nyt satsannut, eli tuo runko, sekä kiekot. Molemmat olivat hiukan arvokkaampi, mutta kun on viikkoja ja kuukausia noita osasia metsästänyt, niin onpa säästynyt pitkä penni …siis sentti. Teen itselleni listaa millaiseksi tuo fillarin hinta muodostuu. Listassa on myös virallisten liikeiden hyllyhinnat, joten viivan alla näkyy paljonko on euroja säästynyt tuon netissä kärkkymisen ansiosta.

Mutta tässä pieni pätkä Juubituubista, jossa esiintyy tuo sama Vigorellin runko.

 

Fillarointia

Tuli pyöräilykelit, viimeinkin. Sanotaan että pyöräillä voi kelissä kuin kelissä. Niin voi, mutta se ei ole kivaa. En elä pyöräilystä, vaan viihdytän itseäni pyöräilemällä. Siksi pyöräilen hyvällä, tai siedettävällä säällä. Mutta juu, siis kevär oli pahasti myöhässä. Hyvä puoli oli se, että ehti fiksailla fillarit ajokuntoon, kun ulos ei hirvannut nenäänsä pistää. Oli vain odoteltava ja kiillotettava fillaria ajankuluksi.

Tänä vuonna on tuo sinkula ollut silmäteräni. Niin kuin oli viimekesänäkin. Olen vain jotenkin tykästynyt siihen, vaihteettomuudesta huolimatta. Tai ehkä juuri siksi. Sinkulaan tuli talven pakkasilla tilattua vanteet. Halvat, mutta kivat. Niin kuin on tuo sinkula muutenkin. Loppujen lopuksi markettifillarin hintainen kokoelma osia ympäri euroopan. No runko on tosin alunperin Kiinasta, vaikka Lontoosta minulle tulikin. Heti alkuun sain takarenkaan rikki. No sitten vaihdon ”vanhan” aerokiekon alle ja vot, hyvä tuli. Oli aikaa korjailla takarengas. En tiedä oliko halpis SWALBEn kumi jotenkin kehnolaatuinen, sillä sen kyljet mureni kummallisesti. Tilasin kuitenkin uuden kumin, kun en jaksanut reklamoida. Uusi kumi on taas pari milliä leveämpi. Jatka lukemista ”Fillarointia”

Sinkula brevetti miumaumukkaa

tdh-maaliRadonneur – brevet on sellainen ajelu, joka tehdään polkupyörällä, vapaavauhtisesti. Ei siis koetella voimia mahdollisimman nopea aika tai kovin nopeus kiikarissa, vaan tarkoitus on suoriutua tietyn pituisesta matkasta keskinopeuden ollessa vähintään 15 kilometriä tunnissa.

Oikeat brevetit alkavat 200 km:sta ylöspäin. Ylärajaa ei lienekään, sillä aina tulee joku hamppari, joka haluaa kokeilla vieläkin pidempää matkaa. Brevetin saa ajella itsekseen, tai sitten porukalla, miten vain oma tahto määrää. Sitten matkan varrelta kerätään todisteet ajetusta matkasta ja ne toimitetaan hyväksyttäväksi. Lopulta sitten saa jonkinlaisen kunniakirjan, tai mitalin.

En kuitenkaan jaksa sellaista pyrokratiaa, enkä oikein ole sellaisen kunniakirjankaan tarpeessa, päätin soveltaa tuota brevetti-ideaa omiin tarpeisiini. Kun tällaisella laiskahkolla miehellä pitää olla aina jokin kannustin, että tulee lähdettyä lenkille, niin sävelsin brevetin kannustamaan viikottaisille lenkeille.  Jatka lukemista ”Sinkula brevetti miumaumukkaa”