Avainsana: pyöräily

Ulkomaan komennuksella…

Lähden huomenissa keikalle. Tyttären muuttokeikka, johon lupauduin kuskiksi. Asian pitäisi edetä näin; ensin koneella Hollantiin, pakataan autoon muuttokuorma ja ajetaan Italiaan Torinoon. Puretaan kamat uuteen asuntoon ja ajelen vuokra-auton takaisin Hollantiin Amsterdamiin. Näin sen pitäisi mennä, mutta katsotaan mitä käänteitä matkalle siunaantuu. Laatuaikaa tyttären kanssa ainakin, jos ei muuta.

Näiltä huudeilta lähdetään, mutta ei aivan tältä torilta. Oli muuten kiva torimyymälä Eindhovenissa. Löytyi kaikea mitä vain kuvitella saattaa. Muun muassa 18 piikkinen vapaaratas sinkulaani. Hinta 6€! Eikä huonolaatuinen, sillä se on toiminut moitteetta n.2-3 tuhatta kilsaa.

Maasturista retkipyöräksi I

Talven projekti – maastopyörä retkipyöräksi – nytkähti liikkeelle. Posti toimitti uuden keulan ja sitä on nyt soviteltu paikalleen. Ja paikallisesta kivijalkakaupasta kävin hakemassa sovitteen levyjarrulle, post mountista international –standardiin.

”Joulupaketti”

No eihän se aina mene niin kuin srömsöössä, ja se on jollain kierolla tavalla myös tämän rakentelun suola. Siis se ettei kaikki mene aina niin kuin suunnittelee, vaan joutuu näitä ongelmia ratkomaan.

Jatka lukemista ”Maasturista retkipyöräksi I”

Mitä voi syksyllä toimittaa?

Mitä voi syksyllä toimittaa??? Hukkaputki viihdeohjelmassa, noin tuhat vuotta sitten, laulettiin tuon otsikon lauseen mukaisesti. Laulu kuvaa syksyistä/talvista mielialaani. En ole talvi-ihmisiä, jos se ei ole jo lukijalle tullut selväksi

Neljä huoletonta vuotta Trekillä takana. Nyt on pienen päivityksen aika.

Mutta jotain voi syksyn pimeydessä toimittaa. Voi rakentaa seuraavalle kesälle fillarin, tai päivittää vanhan putkikamelin uuteen uskoon. Voi myös laatia kunto-ohjelman seuraavalle – sille paremmalle – kesälle. Kaamosaika on suurten toiveiden ja -lupausten aikaa.

Jatka lukemista ”Mitä voi syksyllä toimittaa?”

Syysankeus

Syksy saa ja flunssa. Ja pitkä flunssa. Sellainen puoliflunssa, kun ei tule kuume, eikä muutenkaan täysin kipeä olo. Kurkku aristaa ja jomottaa. Sitten repsautin selkäni.Joku isompi lihas revähti kun raahasin puita tuossa pihalepikossa. Oli jo aika hyvässä mallissa kun reväytin sen uudelleen. Nyt on huono, vaikka paranemaan päin. Pitänee olla vähän varovaisempi vastedes.

Maasturi nykyisessä kokoonpanossaan.Nyt

Työtkin riivaa sen verran, että ei auta haaveilla fillarilenkkeilystä. Kun töistä kotiin palailee on jo pimeä, eikä ole voimia edes fillaria kaivaa esiin. Lenkkikateus on ihan tapissa. Tulee melkein vihaiseksi, kun näkee jokun onnen pekan tai pirkon fillaroimassa. Edes kehno ajokeli ei tätä katauden kummallista variaatiota haalista. En tiedä poteeko kukaan muu lenkkikateutta, vai onko se vain ja pelkästään minun aivojeni hedelmä.

Mutta kun pitää kroppaa lepuuttaa, niin voi työstää jotain pääkopassa. Tulevana talvena en teekään uutta fillaria, niin kuin parina edellisenä talvena. Nyt on vuorossa maastopyörä, joka päivitetään käyttöönsä paremmin sopivaksi. Kokonaiskuva päivityksestä alkaa olla valmis. Siis korvieni välissä. Sitten kun jotain konkreettista tapahtuu, niin kuulutan asiasta tässä blogissa.

Joo, mutta ei auta kuin parannella kroppa taas ajokuntoon ja haaveilla maasturin remontista ja alkaa jo hiukan etsiskellä mahdollisia paikkoja joista tarvittavat osat kohtuullisella hinnalla löytyisivät.  Mutta tästä asiasta sitten kun se on ajankohtainen.

Nyt taitaa kuitenkin olla aika kaivella fillarin valot naftaliinista ja käydä metsästämään nastarenkaita. Ettei talvi yllätä.

Takakiekon tuunausta

Löysin arkistoistani parit tarrat. Niitä tuli aikoinaan teetettyä, kun meillä oli eräänlainen pyöräilytiimi. Tiimi ajeli, silloin tällöin, paikalliseen olutravintolaan yhdelle – ja sitten kotiin. On sitä huonompiakin kimmokkeita lenkille lähtemiseen. Ja tuopin kalorit katosivat 30-40 kilsan lenkillä taivahan tuuliin.

Mutta asiaan. Pari TANKONEN -tarraa löytyi siis arkistoista. Näillä tarroilla olen nimikoinut nuo itse kokoamani polkupyörätkin. Nykyinen TANKONEN pyörä taitaa olla jo neljäs laatuaan. Pyörittelin tarroja käsissäni ja sitten tuli oivallus. Kaivoin varastosta yhden vanhan vanteen. Teippailin tekstit vanteeseen ja pruuvasin sitä pyörään. Ei hyvä. Ei toimi.

Puuhamaasta (verstaasta) löytyi sopivaa keltaista maalia. Jos maalaisi keltaisella sektorin vanteeseen ja nyppisi sitten teippikirjaimet pois. Tulisi mustat kirjaimet (vanne on musta) keltaisella pohjalla. Pääni sisällä ajatus näytti oikein hyvältä. Rengas pois vanteelta ja teippaamaan… Jatka lukemista ”Takakiekon tuunausta”