Avainsana: talvi

Cinelli sai kiekot

Talvi ei ole vielä kovin pitkällä. Siltä ainakin näyttää, kun katsoo lasista pihalle. Nyt on noin sentti lunta, mutta keli on nollassa ja kohta tulee taas taivaalta vettä. Fillarin kokoaminen edistyy keleistä huolimatta.

Runkoon on soviteltu ohjaus- ja kekiölaakerit, kammet polkimineen ja ketjut. Lisäksi kävin hakemassa Turun keikalla ohjaustangon, stemmin ja parit korotuspalat stemmin alle. Jatka lukemista ”Cinelli sai kiekot”

Yksivaihteinen vaihtaa omistajaa

Kävi niin, että tuli taas syksy, vaikka kesä ei oikeastaan tullutkaan. Kesän lämpötilasto on karu. Hellepäiviä tasan 0 kpl. Se on kyllä minun mielestäni vääryys. Vähän pitäisi olla kesää, ennen kuin iskee pimeys, märkyys ja kylmyys vasten kasvoja. Mutta minkäs teet, ja kenelle voi reklamoida. Täytyy vain koettaa selviytyä.

Yksi tapa selviytyä pimeän yli on rakennella seuraavaksi kesäksi ajopeli. Tai siis polkupyörä. Nyt kaikki tapahtui hiukan aikaisemmin. Ehkä juuri siksi, että tuohon kesämoodiin ei päässyt tänä vuonna ollenkaan. Lomakin jäi käytännössä pikän viikonlopun mittaiseksi. No eräänä iltana taas selailin nettisivuja, mieltä virkistääkseni. Sitten hoksasin netissä erittäin edullisen ratapyörän rungon. En ihan siltä makuulta runkoa ostanut, vaan jätin tarjouksen, johon en uskonut myyjän edes reagoivan.

Seuraavana päivänä tuli kuin tulikin myyjältä vastaus ja hänen vastatarjouksensa, jonka jälkeen löimme kaupat lukkoon. Italialainen runko lähti Englannista kohti Suomea ja Perniötä. Sitten alkoikin piiiitkä odotus. Ei niinkään kellolla mitattuna, mutta menttaalisesti pitkä ja raskas tovi. Odotellessa ehti miettiä jo sitäkin, että tuoko posti mitään, sillä edelleen suhtaudun aika suurella varauksella netissä ostamiseen. Etenkin ulkomailta ostellessa. Jatka lukemista ”Yksivaihteinen vaihtaa omistajaa”

Pakkanen hellitti

ei ollut kantohanki, oli kanto hangessa
ei ollut kantohanki, oli kanto hangessa

Pakkanen hellitti, joten oli heti päästävä pyörän kanssa lenkille. Pakkasen kuoltua, tuli myös lunta. Onneksi kevyttä sellaista, joten polkuja pystyi vielä fillarin kanssa ajelemaan, vaikka hippasen raskasta se pyörän veivaamine oli. Ja yllätyksellistä, kun puuterilumen alla oli jäisiä uria ja juurakoita. Oikein hyvää tasapainoharjoitusta. Jatka lukemista ”Pakkanen hellitti”