Eilen, iltaduunissa, tuli koettua hetkellinen herääminen tämän tulevan ammattini tiimoilta. Jotenkin asia konkretisoitui kun aloin rakentaa itselleni työkalukärryä. Havaitsin että pajatyökaluja alkaa olla sen verran, että on pakko miettiä niille fiksumpi säilytystapa. Kaveri rakensi nelipyöräisen telineen, mutta oma telineeni rakentuu nokkakärrytyppiselle rakenteelle. Laitan projektista kuvia – kunhan ehdin.

Niin sitä työkalukärriä hitsaillessa tajusin, että jonkin ajan kuluttua tulee tämä Ikaalisten käsi- ja taideteollisen opiskelu maaliin ja on siirryttävä takaisin arkeen. Ei kuitenkaan entiseen arkeen, vaan taivalta jatketaan yhtä ammattia rikkaampana. Täysammattilaisuus on vielä kaukana, mutta voin kuitenkin harjoittaa seppimistä. Valmistumiseen mennessä on myös löydettävä paikka ammatin harjoittamisen. Alustava suunnitelma jo on, ja tuo Billnäsin harjoittelujakso varmasti jalostaa ajatusta suuntaan tai toiseen. Pääasia on, että on suunnitelma. Suunnitelma tuo aina jonkinlaista turvallisuuden- ja jatkuvuuden tunnetta.

Nyt loikkaan fillarin selkään ja hurautan Ikävälle pajaan. Päivän ohjelmaan liittyy damastin taontaa ja ilta mennee tuon työkalukärrin suunnittelussa / toteutuksessa.