Olen joutunut vähän himmailemaan tätä fillarin kanssa riekkumista, kun on yksi terveydellinen tutkimus vielä hiukan kesken. Vaikka lääkäri lupasi elellä ihan normaalisti, jotenkin sitä kuitenkin vähän varoo.

No tänään sain lopulta viriteltyä maantiepyörän lopullisesti treineriin. Kellarin epätasaisen lattian takia piti vähän tarkistella onko fillari vatupassissa ja takarengaskin piti vaihtaa. Tuoretta ja kallista ajokumia kun ei oikein viitsi sirautella treinerissä pilalle. Treineri nimittäin aika mukavasti syö takarenkaan kulutuspintaa. Nyt on alla vanha kivettynyt Michelin, joka kestää kulutusta todella hyvin, mutta sillä ei märälle maantielle hirvaisi enää lähteä.

Tuli luettua itseni fiksumpien kirjoituksia ATK:sta ja siellä oli hyviä neuvoja. Näin ainakin luulen. Ohjeistettiin, että viisikymppisen olisi hyvä ajella peruskestävyyslenkki sykkeellä 80 – 134. En ole kai koskaan ajellut noin pienellä sykkeellä tuon treinerin kanssa. Onneksi oli mittareita, joilla pitää silmällä pyörittämistä ja sykettä, muuten olisi syke karannut tiemminne. Pitänee vastaisuudessa hiukan silmäillä noita sykkeitä, ja tehdä oikein suunnitelma reenaamiseen. Ei siitä ainakaan haittaa ole, jos vaikka ensi kesänä ehtisi jollekin lenkille; vaikka Botniacyclingiin. Se on aina ollut kovin mukava ajelu.

Mutta ilmeisesti (ja aika varmasti) olen ajellut nuo harjoituksen liian kovaa. Pitää vain tarkkailla asiaa enemmänm, kun kerran on mittarit ja vehkeet, kun ei näköjään muuten ymmärrä rajoittaa menemistään.